Miksi meitä naisia on näin vähän startupien perustajissa?

Naistenpäivän kunniaksi keitin työpäivän aluksi kahvit.

 

Siis ihan itselleni.

 

Eipä niitä kukaan muukaan olisi keittänyt, sillä olen virallisesti aloittanut tällä viikolla hommat täysipäiväisenä, teknologia-alan startup-yrittäjänä. Irtisanouduin tammikuussa vakituisesta työstäni teknologiatoimittajana ja hyppäsin tietyllä tapaa tyhjän päälle. (Siitä enemmän Medium-blogissa.)

 

Suomihan on historiallisesti ollut tasa-arvon edelläkävijämaa ja kuvitelmissa on sitä yhä, mutta samalla ainakin me kaikki naiset tiedetään, kuinka hirveästi tekemistä vielä on. Erityisesti takamatka korostuu teknologia-alalla.

 

Tässä on se, mitä mä uskon: EI ole kyse siitä, etteikö teknologia kiinnostaisi naisia. EI ole kyse siitä, etteikö naisilla olisi kykyjä toimia teknologisissa rooleissa ja/tai johtajina. EI ole kyse siitä, etteikö naisilla olisi hyviä ideoita ja kykyä koota maailmaa teknologian avulla mullistavia yrityksiä täysin tyhjästä. Sen sijaan ON kyse ikiaikaisista rakenteista, jotka ohjaavat ihmisiä lapsista asti tietynlaisiin muotteihin.

 

Koska mistä muusta seuraava surkea tilasto voisi johtua? Sanfranciscolaisen ajatuspajan Startup Genomen viimevuotinen selvitys, jossa tarkasteltiin eri startup-ekosysteemejä ympäri maailmaa, palauttaa meidät suomalaisetkin maan pinnalle.

 

Naisten osuus startupien perustajista Helsingissä on 8 prosenttia, kun kansainvälinen keskiarvo on 14 prosenttia.

 

Kyselytulosten mukaan Helsingin startup-ekosysteemissä vain kahdeksan prosenttia startupien perustajista on naisia. Se on kuusi prosenttiyksikköä vähemmän kuin maailmanlaajuinen keskiarvo ja jäljessä mm. Pariisia, Amsterdamia, Berliiniä ja Jerusalemia, siis käytännössä kaikkia muita selvitykseen osallistuneita kaupunkeja.

 

Siksi haluaisinkin naistenpäivän kunniaksi kysyä: mikä naisia estää Helsingissä (tai Suomessa ylipäätään) ryhtymästä startup-yrittäjiksi? Kiinnostavia on rakenteiden lisäksi ihan ne käytännön syyt.

 

Ja huom. mun tarkoitus ei tässä ole omahyväisesti myhäillä, että ”kylläpä minä onnistuin hienosti kun olen nyt perustanut startupin”, vaan aidosti hahmotella sitä, mikä Suomessa johtaa näin vähäiseen naisperustajien määrään.

 

Onko sulla ollut joskus startup-idea, joka kiehtoi ja innosti muttei koskaan toteutunut? Mistä se jäi kiinni? Ja ennen kaikkea: voisiko vanhan unelman vielä herättää henkiin jotenkin ja mitä se vaatisi?

 

Hyvää naistenpäivää, ja shoutout muutamalle briljantille naisperustajalle: Pia-Henrietta Kekäläinen, Johanna VierrosIlona Mooney, ootte inspiroivia, keep shining! <3

Suhteet Oma elämä Työ Uutiset ja yhteiskunta