Loppu.

Tai alku. Miten nyt haluaakaan ajatella. Tänään, jossakin pienessä mielenhäiriössä vedin aiemmin korkkaamattomat uudet juoksulenkkarit jalkaani ja lähdin lenkille. En tietysti juossut koko matkaa, mutta joku päivä aion tehdä vielä senkin. 

Haluan ehdottomasti, että tämä loppuu. Sohvalla makoilu siis. Olen perusluonteeltani äärimmäisen laiska ihminen ja lenkille raahautuminen tuntuu yleensä ihan mahdottomalta. Nyt kuitenkin olen siinä tilanteessa, että mielestäni jotain on pakko alkaa tekemään. Olen jojoillut painoni kanssa noin kymmenen kilon sisällä jo useamman vuoden, mutta nyt aletaan mennä jo ihan uusilla luvuilla, mikä ei tunnu lainkaan mukavalta. Nyt alan myös oikeasti näyttää lihavalta, ja vaikka tiedän, että liikuntaa pitäisi harrastaa enemmän terveyden kuin ulkonäön vuoksi, en voi sille mitään, että nimenomaan hyvältä näyttäminen motivoi kaikista eniten (jos sattuu motivoimaan).

Kuten sanoin, olen äärimmäisen laiska ja sen vuoksi tähän tilanteeseen olen varmaan päätynytkin. Kaikki aiemmat elämäntapamuutokset ovat johtaneet yleensä siihen, että ensimmäisen irtokarkkitarjouksen kohdalla otan kaikki kulutetut kalorit takaisin ihan korkojen kera. Nyt päätin kuitenkin, että tämä blogi voisi olla hyödyllinen juttu sen kannalta. Ehkä pysyn paremmin ruodussa, jos kirjoitan jonnekin siitä, mitä olen tekemässä. Aiemmin en ole kertonut dietti- ja liikuntayrityksistäni kenellekään, sillä jotenkin koen sen vähän nolona. Tuntuu, ettei liikunta tosiaankaan ole osa minua, muidenkaan mielestä.

Aion kirjoittaa anonyymisti ja uskon sen riittävän. Pelkkä ajatus siitä, että olen kirjoittanut tästä aiheesta jonnekin niin, että joku voi nähdä tuntuu pelottavalta, vaikka tätä tuskin kukaan lukeekaan. Jos kuitenkin paikalle eksyy joku harhailija, on kommentointi tietenkin sallittua.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *