Luku 3. Älä koskaan luota kehenkään, joka arvostelee sun fillaria

Tajusin vähän aikaa sitten, että mun parisuhde-elämä on ollut yhtä alamäkeä heti alkutaipaleelta saakka. 

Olin nimittäin äitini luona käymässä pääsiäisenä, jossa päädyin lukemaan vanhoja päiväkirjoja ja muun muassa tarinaa ensimmäisestä poikaystävästäni. Palatkaamme siis noin vuoteen 2006. 

Alettiin Martin kanssa heijastella yläasteella, mutta jo viikon päästä siitä huomasin outoa käytöstä. Niinpä parhaan ystävän kanssa tehtiin suunnitelma, jolla voitiin testata kuinka vankalle pohjalle viikon mittainen parisuhteemme oikein perustuu ja ystävä kävi kysymässä Martilta että ”Alatko oleen?”. Martti vastasi, että joo vois se alkaa. Mun ystävä oli suositumpi kun minä. 

Kyllä en voi ymmärtää kuinka suosio oikein toimii tuossa iässä. Ulkonäköönkö se perustuu? Kun katson meitä luokkakuvassa niin ihan yhtä typeriltä näytetään kaikki. Lohdutuksena kaikille ujoille tai epäsuosituille voin sanoa, ettei kyllä lainkaan korreloinut aikuisiässä menestymisen kanssa suosio yläasteiässä. Ujot ja poissa keskipisteestä viihtyvät on nyt niitä, jotka ovat lääkärinä, teknologiafirman toimarina tai Suomen vaikeimmin sisäänpäästävässä yliopistossa, Taideyliopistossa, opiskelijana. Suosittu kaverini taas on lehmätilalla töissä koulutuspohjanaan yläaste. Eikä mene itselläkään ihan huonosti – ura on lähtenyt käyntiin kuitenkin sen verran hyvin, että täällä sitä asustetaan yhdellä koko Suomen kalleimmista postinumeroalueista. 

Tän Martin virallinen selityshän oli, ettei se tykännyt mun fillarista. Tästä tarinasta oppikaamme siis kaksi asiaa: 

1. Koulutus kannattaa aina

2. Kyllä älkää ikinä luottako kehenkään, joka arvostelee sun fillaria!!

Olisipa vanhemmat opettaneet jo pienenä, että sellaista ihmistä ei kauaa katsella, jonka sydämestä ei löydy sen vertaa rakkautta että se hyväksyisi edes sun typerän fillarin. Sillä samaan aikaan maailmassa on ihmisiä, jotka viikkojen ajan silittää sun hiuksia ja tekee sulle ruokaa ja hakee sulle typeriä piristäviä ilmapalloja, kun oot niin burn outissa ettet pysty muuta kun tuijottaan tyhjyyteen. 

Hyvää vappua, toivottavasti nähdään maanantaina Ullanlinnanmäellä <3

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Opiskelu

Luku 2. Seeking a Boyfriend for the End of the World

   Muutama sananen siitä, millaisessa maailmassa silloin elettiin, kun tapasin isänne. 

   Elettiin aikoja, jolloin suurin piirtein 50% avioliitoista päättyi eroon. Joidenkin mielestä se oli lähtenyt liikkeelle 1960-luvulla, kun sodanjälkeinen pettynyt sukupolvi liikkui kaikessa edeltäjiään vastaan – myös parisuhteissa. Parisuhteiden dynamiikka muuttui tasa-arvon, ehkäisyn ja avoliittojen ansiosta. 

   Joidenkin mielestä tämä individualisaatio taas lähti liikkeelle siitä, kun muuan rautarouva lausui kuuluisat sanansa ”There’s no such thing as society. There are individual men and women”. Huomattiin myös, että oman onnen tavoittelu on tärkeää – yhteisö ei voi hyvin, kun yksilö on onneton osana yhteisöä. 

  Minä en osaa teille kertoa, mistä se johtui, että ”kunnes kuolema erottaa” -mentaliteetti katosi, mutta sen minä tiedän, että kerran töissä asia tuli puheeksi ja kävi ilmi, että kaikkien vanhemmat meidän seitsemän hengen tiimissä olivat eronneet. Että oikeen hyvät oli lähtökohdat elämään. 

  Silloin elettiin aikoja, jolloin rakkauden etsimisestä oli tullut kaupallista. Sitä etsittiin eri tv-formaateissa maajussille, painonpudottajalle, feikkimiljonäärille ja joskus jopa ihan onnellisessa parisuhteessa oleville etsittiin uutta kumppania paratiisisaarilla. Sinkkuillallinen -sarjassa etsittiin rakkautta illallistamalla yhdessä. Jakson lopussa palattiin katsomaan kuinka alkanut parisuhde voi kuukautta myöhemmin. Sarja loppui lähes 100-prosenttisesti sanoihin: ”…and they never met again”. 

   Nuorison idoleita parisuhde-elämässä olivat suuret ajattelijat kuten Bile-Dani. Romanttista mindsettiä nostattivat myös erilaiset sankarit kuten Axl Smith ja Donald Trump. 

axl3.jpg

   Ja tapahtui niinä päivinä, että suomen kieleen ilmestyi uusi sana – ghostaaminen. Kuinka helppoa oli nettideittailun maailmassa vain kadota toisen ihmisen elämästä jälkiä jättämättä ja sanaakaan sanomatta. 

   Ajat olivat Tinderin aikakautta. Niin siihen tullaan varmasti viittaamaan historian kirjoissa. Kapitalistisessa tehoyhteiskunnassa myös parisuhteen tulee olla tehokasta, nopeaa ja vaivatonta. Tämä fordismin liukuhihnatyylinen deittailumentaliteetti monien mielestä myös hyväksytti sen, että montaa ihmistä sai tapailla yhtä aikaa. Oikein kivalta tuntuu sitten, kun olet tapaillut kivaa tyyppiä pari viikkoa ja se tulee vastaan kylänraitilla jonkun muun käsikynkässä. Helsingin tapaisessa pienessä kaupungissa niin tuppaa käymään. 

   Parisuhde-elämän ohella koko muukin maailma oli epätasapainoisessa tilassa. Koulutetut naiset äänestivät presidentiksi sovinistisista kommenteista ja kähmimisestä tunnetun tyypin, niin huonosti oli asiat. Monena aamuna herättiin sydämen hajoittaviin uutisiin terrori-iskuista. Tottuneesti käytiin Facebookista varmistamassa, että kaikki kyseisessä kaupungissa majailevat ystävät olivat ilmoittaneet olevansa turvassa. 

   Lööpit huusivat, että Yhdysvaltojen rikkaat ovat jo alkaneet valmistautua maailmanloppuun tai vähintäänkin yhteiskunnan romahtamiseen. 

  Yritä siinä sitten etsiä tasapainoista parisuhdetta kun samanaikaisesti muu maailma valmistautuu maailmanloppuun. 

IMG_6202.JPG

 

Suhteet Rakkaus Uutiset ja yhteiskunta