Luku 2. Seeking a Boyfriend for the End of the World

   Muutama sananen siitä, millaisessa maailmassa silloin elettiin, kun tapasin isänne. 

   Elettiin aikoja, jolloin suurin piirtein 50% avioliitoista päättyi eroon. Joidenkin mielestä se oli lähtenyt liikkeelle 1960-luvulla, kun sodanjälkeinen pettynyt sukupolvi liikkui kaikessa edeltäjiään vastaan – myös parisuhteissa. Parisuhteiden dynamiikka muuttui tasa-arvon, ehkäisyn ja avoliittojen ansiosta. 

   Joidenkin mielestä tämä individualisaatio taas lähti liikkeelle siitä, kun muuan rautarouva lausui kuuluisat sanansa ”There’s no such thing as society. There are individual men and women”. Huomattiin myös, että oman onnen tavoittelu on tärkeää – yhteisö ei voi hyvin, kun yksilö on onneton osana yhteisöä. 

  Minä en osaa teille kertoa, mistä se johtui, että ”kunnes kuolema erottaa” -mentaliteetti katosi, mutta sen minä tiedän, että kerran töissä asia tuli puheeksi ja kävi ilmi, että kaikkien vanhemmat meidän seitsemän hengen tiimissä olivat eronneet. Että oikeen hyvät oli lähtökohdat elämään. 

  Silloin elettiin aikoja, jolloin rakkauden etsimisestä oli tullut kaupallista. Sitä etsittiin eri tv-formaateissa maajussille, painonpudottajalle, feikkimiljonäärille ja joskus jopa ihan onnellisessa parisuhteessa oleville etsittiin uutta kumppania paratiisisaarilla. Sinkkuillallinen -sarjassa etsittiin rakkautta illallistamalla yhdessä. Jakson lopussa palattiin katsomaan kuinka alkanut parisuhde voi kuukautta myöhemmin. Sarja loppui lähes 100-prosenttisesti sanoihin: ”…and they never met again”. 

   Nuorison idoleita parisuhde-elämässä olivat suuret ajattelijat kuten Bile-Dani. Romanttista mindsettiä nostattivat myös erilaiset sankarit kuten Axl Smith ja Donald Trump. 

   Ja tapahtui niinä päivinä, että suomen kieleen ilmestyi uusi sana – ghostaaminen. Kuinka helppoa oli nettideittailun maailmassa vain kadota toisen ihmisen elämästä jälkiä jättämättä ja sanaakaan sanomatta. 

   Ajat olivat Tinderin aikakautta. Niin siihen tullaan varmasti viittaamaan historian kirjoissa. Kapitalistisessa tehoyhteiskunnassa myös parisuhteen tulee olla tehokasta, nopeaa ja vaivatonta. Tämä fordismin liukuhihnatyylinen deittailumentaliteetti monien mielestä myös hyväksytti sen, että montaa ihmistä sai tapailla yhtä aikaa. Oikein kivalta tuntuu sitten, kun olet tapaillut kivaa tyyppiä pari viikkoa ja se tulee vastaan kylänraitilla jonkun muun käsikynkässä. Helsingin tapaisessa pienessä kaupungissa niin tuppaa käymään. 

   Parisuhde-elämän ohella koko muukin maailma oli epätasapainoisessa tilassa. Koulutetut naiset äänestivät presidentiksi sovinistisista kommenteista ja kähmimisestä tunnetun tyypin, niin huonosti oli asiat. Monena aamuna herättiin sydämen hajoittaviin uutisiin terrori-iskuista. Tottuneesti käytiin Facebookista varmistamassa, että kaikki kyseisessä kaupungissa majailevat ystävät olivat ilmoittaneet olevansa turvassa. 

   Lööpit huusivat, että Yhdysvaltojen rikkaat ovat jo alkaneet valmistautua maailmanloppuun tai vähintäänkin yhteiskunnan romahtamiseen. 

  Yritä siinä sitten etsiä tasapainoista parisuhdetta kun samanaikaisesti muu maailma valmistautuu maailmanloppuun.