Talven ekat laskut
Yksi suurista intohimoistani on lumilautailu. En ole siinä erityisen hyvä, mutta rakastan laskemista. Vauhdissa, valkoisessa lumessa ja kauniissa maisemissa on yksinkertaisesti jotain taianomaista. Aloitin lumilautailun vasta aikuisiällä noin viisi vuotta sitten. Olin haaveillut siitä pidempään, mutta pelkäsin olevani liian vanha oppimaan suksilta laudalle. Ja oikeassa olin ainakin osaksi – se opettelu ei ollut suinkaan helppoa. Mutta päättäväisyydellä ja muutaman haaverin kautta vanha kissa oppi lopulta uuden tempun. Nyt haluaisin kehittyä lajissa paremmaksi ja saada lisää itsevarmuutta.
Koska Jyväskylässä ei ollut joulunaikaan vielä lunta, jouduin lähtemään hieman pohjoisempaan. Rukalta löytyi onneksi hyväkuntoisia rinteitä, joten pääsin avaamaan laskukauden. Kokeilin samalla ensimmäistä kertaa laskea kypärän ja repun kanssa. Molemman sujuivat odotettua paremmin. Kypärä ei tuntunut lainkaan hankalalta tai raskaalta, vaan päin vastoin en edes huomannut sitä päässäni. Kolme päivää kypärän kanssa laskettuani en uskaltaisi enää lähteä rinteeseen ilman sitä. Reppua taas testasin, koska olen suuntaamassa maaliskuussa Alpeille ja halusin totutella siihen etukäteen. Repussa kulkee kätevästi mukana kamat vesipullosta kameraan. Ainakin oma mallini on päällä oikein miellyttävä, eikä vaikuttanut laskemiseen tai tasapainoon millään tavalla. Ainoa miinus oli, että tuolihississä istuminen on repun kanssa hitusen epämukavaa. Mutta onneksi pidemmällä hissimatkalla sen sai riisuttua ja pystyin samalla tarjoamaan laskukavereille vesihörppyjä ja napsimaan heistä kuvia. Say cheese bitches!
