Aloitin seinäkiipeilyn reilu vuosi sitten Suomen Alppikerhon alkeiskurssilla. En ole mikään hurjapää ja jännitän korkeita paikkoja siinä missä muutkin täysipäiset ihmiset. Kiipeilyssä minua kiehtoo kuitenkin nimenomaan se vaaran tunne. Nautin kyllä fyysisistä haasteista (tuskin olisin muuten maratoonariksi ryhtynyt), mutta henkiset haasteet ja pelkojen voittaminen on vielä kivempaa. Kiipeilyssä pelkoja on useampia. Pitää pystyä luottamaan omaan kiipeilypariin ihan varauksetta, sillä hän on se joka pitää köyden päästä kiinni ja estää sinua tippumasta. Kiipeilyparin lisäksi olet välineiden armoilla. Myös niihin pitää uskaltaa luottaa ja samalla uskoa siihen, että osaat käyttää niitä oikein. Itse mietin joskus korkealla kiikkuessani, että mitenköhän nuo valjaat minua kantavat ja ovatkohan ne nyt tarpeeksi tiukalla. Viimeinen on tietysti se korkean paikan kammo. Vaikka kuinka tuntisit olosi kotoisaksi maailmanpyörässä, niin korkealla seinällä saattavat silti alkaa kädet tutisemaan. Paras fiilis on se, kun näistä haasteista huolimatta kiipeää kattoon asti ja tekisi mieli päästä vieläkin korkeammalle.

Kävin hiljattain siskoni ja hänen kaverinsa Eevan kanssa tutustumassa Salmisaaren  Kiipeilyareenaan. Tytöt olivat kiipeilemässä ensimmäistä kertaa, joten hyödynsimme Kiipeilyareenan itsevarmistavia laitteita. Itsevarmistavat laitteet ovat helppo tapa kokeilla kiipeilyä ennen alkeiskurssia. Muita kiipeilijöitä saa nimittäin varmistaa vasta, kun taidot ovat hallussa. Itsevarmistava laite eroaa aika lailla normaalista yläköysikiipeilystä. Ensinnäkin siinä ollaan vaijerin, eikä köyden varassa. Vaijeri pysyy koko ajan melko kireällä ja alkaa laskea kiipeilijää alas heti, kun sen varaan laittaa vähänkin painoa. Tämä tarkoittaa, että seinällä ei voi pitää tuumailutaukoja vaan se on kerralla ylös tai ei mitään. Ja jos ote lipsahtaa, niin pitää aloittaa alusta asti uudestaan. Laitteessa kiipeily oli ihan kiva vaihtoehto, jos ei ole varmistustaitoista kaveria mukana, mutta ei se normaalia kiipeilyä mielestäni korvaa. Kaipasin etenkin sitä vuorovaikutusta parin kanssa. Vein lopuksi tytöt vielä kokeilemaan kiipeilemistä köyden kanssa ja hekin olivat sitä mieltä, että se on kivempaa. Kuten kuvasta näkyy. 

Kuvat: Eeva Mäkinen