Heräsin tässä eräänä yönä aamulla puoli neljä kovaääniseen kikatukseen, huutoon ja puheeseen. Nukun viikonloppuisin korvatulpat päässä, joten kovaääninen on lievähkö termi tuolle yölliselle melskeelle. Makasin vartin verran sängyssäni, mutta koska melu ei loppunut, päätin olla nihkeä kämppis ja mennä valittamaan.

Vastapaisessa huoneessa oli kämppikseni, kaksi kaveriaan ja kaksi nuorta herraa. Keskeytettyäni iloisen keskustelun (jossa nämä herrat olivat hyvin pienessä osassa), kämppikseni alkoi selittämään, että hän ei edes kutsunut herroja kylään ja he olivat vaan ilmestyneet paikalle. Armas kämppikseni pyysi minua häätämään nämä herrat, ja saatoin pojat portaita alas, koska olin menossa vessaan. Portaikossa pojat näyttivät minulle tekstiviestin, jolla heidät oli pyydetty paikalle. Tietävätpähän nyt, että seuraavalla kerralla ei kannata saapua, jos aamuneljältä tulee kutsu.

Kun palasin vessasta yläkertaan, kuulin kämppikseni kaverin kikattavan kovaan ääneen sitä, kuinka hän oli kutsunut jätkät kämppikseni puhelimesta. Hehe, hauska vitsi.

Juttelin erään toisen kämppiksen kanssa tästä, ja kävi ilmi, että neidit ja herrat olivat saapuneet yöllä tänne yhtä matkaa. Joskus turhauttaa joidenkin ihmisten itsekeskeisyys.