Muotivillityksiä ja pelottavia puheluita

Toteutin aikeeni aiemmin puhumastani mustasta huulipunasta. Seuraavana päivänä sitä oli sekä Kukalla, että Päivänkakkaralla! Ihmettelin miten Kukka sai huulipunan kieltämättä aika rei’etetyn huulensa alle. Hän käänsi renkaat sivuun. Daa.

 Päivänkakkaran huulipuna oli todella hyvännäköistä. Syömässä kuitenkin paljastui, että Päivänkakkara-parka oli laittanut huulensa rajaussiveltimellä. Se alkoi maistua pahalle. Luulen että fanitan Päivänkakkaraa.

DKT:seen saa ihan oman kansion. Minun on sininen, tuo pohdiskelun ja rauhan  Siihen kiinnitetään kaikki monisteet. Yhdellä kokeneemmalla on valtavan iso pinkka. Olen innoissani. Rakastan lukemista ja varsinkin tämäntapaista, psykologista pohdintaa.

Tällä kertaa pohdimme edellisen tunnin oppeja. Olin ollut kehumatta liikoja, joskin se oli ollut hieman hankalaa. Olen ollut todella hajalla, ja silloin soitellut pikkusiskolleni, joka on vasta 20-vuotias sekä äidilleni. Se liittyy tähän anteeksipyytelyyn. Äitini sanoo aina että pyydän turhaan anteeksi. Kai se on niin. Mutta välillä on syytäkin pyydellä anteeksi.

Voisi kysyä, miksi soitan juuri heille kun olen kriisissä. Koska jos soittaa Mielenterveyspuhelimeen ja sanoo että on avohoidossa, he sanovat että olisi hyvä keskustella hoitajan kanssa myöhemmin. Sitä koittaa selittää, että niin, mutta mä haluan yrittää itsemurhaa nyt, en sitten kun istun viikonlopun jälkeen.

Ei voi soittaa ambulanssia, sillä hätä ei ole niin suuri, ja saisin vain odotella päivystyksessä, tuskin päästen sisään minnekään hoitolaitokseen. On käynyt niin ensimmäisen itsemurhayritykseni kanssa, että olen odotellut aikani ja lähtenyt sitten kesken pois. Avomies on jopa ollut mukana, mutta olen sanonut, että kaikki on okei. Että ei se ratkaise ongelmaa että istuu päivystyksessä, koska sieltä pääsee liian helposti pois, eikä apua saa tarpeeksi pian.

Aina ei ole ketään 24/7 vahtimassa minua. Vietän aikaa myös yksin, ja jossain vaiheessa avopuolisoni oli huolissaan minusta kun olin kuntoutustuella ja olin päivät yksin kotona. Senkin takia osasto on hyvä. Minulla on ollut viime aikoina paljon itsetuhoisia ajatuksia ja olin viillellyt itseäni, joten osasto tuli juuri oikealla hetkellä. En joudu olemaan päivät enää yksin, ja kun tulee huono olo, voin puhua asiaan vihkiytyneen kanssa.

Joten kun ajatukset alkavat vyöryä ja tuska tulla sietämättömäksi ja tuntuu että vahingoitan itseäni vakavasti hetken mielijohteesta tai viiltelen, minä soitan läheisilleni. Se ei ole reilua tai mukavaa heille, mutta jos valinta on se tai vielä julmempi teko heitä kohtaan, niin valitsen mieluummin soittamisen.

En voi olla kuin vain loputtoman kiitollinen siitä, että he ovat ottaneet vastaan pahan oloni, ja tukeneet minua yli pahimman oloni. Joskus olen tuntenut niin sietämätöntä henkistä tuskaa, että tuntuu etten kestä sitä enää hetkeäkään ja haluan vain päästä siitä lopullisesti eroon, lopullisesti eroon itsestäni. Heidän ansiostaan olen selvinnyt monesta vaikeasta tilanteesta. Kiitos siitä.

Mietin vaan, että mitä jos ei ole ketään kelle soittaa.

Näytin aiemmin oikean tien. Tämä on se väärä tie.