Kun lukee ohjeita siihen miten tunnistaa masentunut, ensimmäisenä törmää tähän ennakkoluuloon: masentuneet ovat rumia.

Korjataanpa tämä ennakkoluulo nyt heti! Olen masennukseen sairastuneiden hoitoon erikoistuneella, psykiatrisella päiväosastolla, eli Hullujen Päiväkodissa. Masentuneet eivät ole rumia. Päinvastoin. He ovat tyylikkäitä. He kiinnittävät huomiota pieniin yksityiskohtiin. Tekevät jopa itse vaatteita ja koruja. Meikkaavat. Laittavat hiukset. Käyvät alennusmyynneissä. Toisin sanoen OVAT IHMISIÄ!!!

Ei nyt kuitenkaan sovelleta tätä kaikkiin. Syvästi masentunut ihminen ei tietystikään voisi vähempää välittää tyylistään. Mutta jos puhun omasta kokemuksesta: jopa se osaston synkin tyttö joka raahautuu Päiväkotiin vain murjottamaan ja tiuskimaan muille on sattumoisin hiukset juuri värjättyinä, E-baysta shopatut sukat jalassa, tyylikkäässä minimekossa ja trendikkäässä teepaidassa liikkuva neiti.

Eli katsopaaka tarkemmin lähipiiriänne. Jos ajattelette että ”tolla ei varmaan voi mennä huonosti, jaksoihan se käydä ottamassa ne rakennekynnetkin”, THINK AGAIN! Masentunut voi päinvastoin jopa koittaa piristää oloaan näteillä vaatteilla tai kynsillä. Näin ainakin allekirjoittanut tekee. Jos tuntuu että päivästä on tulossa huono, laitan päälle iloisimman väriset vaatteet ja kullanvärisen korun jossa lukee: ”Happy”. Sitten toivoo että se vaikuttaisi lopputulokseen. Ja joskus se ehkä jopa hieman vaikuttaakin…

Jos mennään vielä syvemmälle, niin ehkä jopa joskus ulkokuoren ylläpitäminen saattaa olla tapa koittaa pitää lähimmäiset pois kimpusta ja tulemasta huolestuneiksi. Pahan luokan skitsofreenikot eivät ihan catwalkille pääse joo (ellei kyse ole heroin-chick-lookista), mutta uskallan väittää että masentunutkin ihminen voi näyttää hyvältä. Olen itse masentunut, sen verran että minut on laitettu psykiatriselle päiväosastolle, mutta ulkonäkö on silti tärkeä asia. Tykkään laittaa päälle kivat vaatteet, kivat korut ja ainakin yritän laittaa hiukseni hyvin (se ei koskaan ole ollut vahvuuteni). Syynä on se että pidän itseni laittamisesta. On myös kiva että Päiväkodin tyypit näkevät minut kohtuullisen edustuskunnossa. Näin uskon että moni muukin Päiväkotilainen ajattelee. Se kun tulee ihmisten ilmoille, tapaa tuttuja ym. on hyvä tilaisuus laittautua, tilaisuus jota masentuneelle ei välttämättä tule niin usein, johtuen pienestä elämänpiiristä (syyllistyn itsekin samaan!).

Esimerkiksi käy esim. Kukka, joka on tavattoman riivattu, mutta sai tänään noin yhdeksältä Päiväkodin tyypiltä kehut kengistään ja joka nautti selvästi joka kehusta. Ne olivat liituraitaiset, korot olivat huimat ja ne toivat hänen säärensä hyvin esiin, kuten kommentoitiin. Tässä vaiheessa huomautettakoon, että jostain syystä suurin osa Päiväkodin asiakkaista on naisia. Ehkä koska naiset masentuvat herkemmin kuin miehet?

Rakkaus vaatteisiin on siis universaalia. Minä rakastan vaatteita vaikka olen hullu. Rakastakaa tekin. Vaatteet ovat olleet in siitä lähtien kun Eeva ja Aatami lankesivat.