Ensimmäinen istunto DKT:ssä ja platonista mustasukkaisuutta
Tulin tänään mustasukkaiseksi Kukasta. Tapasin uuden tyypin(naisen), kutsutaan häntä nyt vaikka Päivänkakkaraksi. Kerrottakoon Kukasta, että hän on synkän näköinen gootti. Joka tapauksessa, Päivänkakkara on punkkari jolla on sivukalju, nahkahousut ja englanninlippupaita. Päivänkakkara ja Kukka alkoivat jutella niitä näitä oleskeluhuoneessa ja he pitivät molemmat piirtämisestä (piirrustuksissa on paljon verta, aivoja ja yllättäen myös kuppikakkuja ja kirsikoita). Pian he alkoivat puhua musiikista ja hyvä etteivät alkaneet lopulta vaihtamaan kielisuudelmia
Kukka on tuki ja turvani uudessa pelottavassa maailmassa. Laitan huomenna kajalia ja mustaa huulipunaa ja näytän että minäkin osaan haluessani olla synkkä. Ihan vain vittuillakseni.
Se ihmissuhteista. On paljon tärkeämpiäkin asioita kuin ystävän kylmäverinen hylkääminen. Olen täällä kuitenkin itseäni varten.
Eli: Ensimmäinen päivä DKT:ssä (dialektinen käyttäytymisterapia)! Oli jännittävää. Ekstra-jännittäväksi asian teki se, että siellä oli DKT-guru paikalla. Kyselin siis ärsyttävän paljon. Aiheena oli itsekunnioitus. Pitää osata olla esimerkiksi pyytelemättä liikaa anteeksi Se ärsyttää ihmisiä ja jos pyytää koko ajan anteeksi olemassaoloaan se vaikuttaa itsekunnioitukseen. Onko se vain minä, vai onko tämä naisilla yleinen syndrooma?
Kysyin päteekö sama kehuihin, sillä kehun ihmisiä paljon. Guru vastasi että sen tekeminen ylenpalttisesti voi olla paitsi kiusaannuttavaa että vahingollista.
Puhuin samana iltana avomieheni kanssa asiasta, kehun häntä jatkuvasti ja kerron kuinka paljon rakastan. Hän sanoi että kieltämättä hän kiusaantuu usein jatkuvasta kehumisesta.
Tajusin että olen perseennuolija. Mielistelijä. Se oli hyvin nöyryyttävä oivallus. Yritän jatkuvasti pitää toiset tyytyväisinä. Ei hyvä. Ainakaan liiallisissa mittasuhteissa.
Itsekunnioituksen ideaa voisi ehkä soveltaa myös siihen ettei ole minulta pois Kukan ja Päivänkakkaran orastava ystävyys.
Hienoa. Opin heti jotain uutta!
Seuraava kuva kuvaa yksinäisyyteni tuskaa.
