Vaurauden symbolit ovat vaihdelleet kautta aikojen mutta aina niitä on ollut. Yksi niistä, varmasti useampikin tosin tuottaa nyky-yhteiskunnassa valheellista tietoa vauraudesta, mutta kiitos luottolaitosten kulissien ylläpito mahdollistuu mukavasti. Käsi sydämellä, kenen mielessä autokaupoilla ei vilahda ajatus mitähän naapurit autosta ajattelevat? Jos ostan tuliterän Audi A7 tai BMW X6 niin noilla ostoksilla alkaa olemaan ulospäin luotettavaa mittaria budjetistani. Sen sijaan parinkymmenentonnin, alta kolmeenkympin saa kuka tahansa luottotietoinen jolla on säännöllisiä tuloja. Auto vaurauden symbolina on totta enää osittain, kiitos luottolaitosten. Auto saattaa olla pankin, mutta renkaat on omat 😉 Mutta seuraava kysymys: Jos autolla ei olisi mitään symbolista arvoa tai joissain tapauksissa kulissiarvoa, miksi sitten on niin noloa vaihtaa kallis auto halvempaan, hyvä huonompaan, kaikilla herkuilla varustettu loistoyksilö tavalliseen karvalakkimalliin? Aivan. Koska kulissit. Niiden on oltava kunnossa. Mitähän naapurit ajattelevat jos vaihdan autoni halvempaan? Luulevatko että minulla on rahahuolia? Tai että perhettämme kohtasi työttömyys? Millä syyllä kallis auto on vaihdettavissa halvempaan niin että kasvot säilyvät eivätkä kulissit kaadu? Me kun elämme amerikkakuplassa jossa jokainen on oman onnensa seppä. Huonompaan vaihtamiselle pitää olla jokin looginen, hyväksyttävä syy naaourustossa, sukulaisten silmissä, työpaikoilla, harrastusporukoissa. Ettei vaan luulla köyhäksi, ihan kuin se olisi jotain kamalaa. Kuitenkin minullakin on selitykseni kun vaihdoin ”huonompaan”: Tämä kuluttaa vähemmän satasella. Vakuutusmaksut putosivat myös mukavasti. Niin ja tämä on kuulemma ekologisempi. Ai mahdutaanko me tähän? Juu kyllä me mahdutaan. Ihan hienosti! (muksut istuvat takapenkillä kuin sillit suolassa mutta takaovet saadaan kiinni)…