Onnen pieniä helmiä

Istun puistossa auringonpaisteessa ja katson hymyillen leikkiviä poikiani. Pieni tyttäreni nukkuu päiväuniaan rattaissaan. Yhtäkkiä huomaan olevani hyvin onnellinen, tässä ja nyt. Ihmisillä on taipumus, ehkä sisäänrakennettu tai kulttuurinen, olla tyytymätön. Jotenkin meille hoetaan, että elämän pitäisi olla jotain mahtipontisen suurta glamouria ollakseen onnellista. Entäpä, jos muuttaisimme tapaamme ajatella? Onnen voi löytää ihan tavallisen ihmisen tavallisesta arjesta. Siitä, missä aamulla siivotaan kaurapuuroja pöydältä ja jossa lasten kenkien hiekka vaeltaa huoneisiin, sukkaparit katoavat mystisesti ja jossa aina ei kaikki suju suunnitellusti. Se on tavallista arkea, ei median kiiltokuvaa. Milloin tavallisesta, onnellisesta arjesta tuli tyytymätöntä, tylsää arkea? Olet varmasti kuullut ”laatuajasta”. Miksei tavallinen arki sinällään voisi olla sitä laatuaikaa? Arjessa eletään. Riittääkö kenellekään onnellisuus vain lomilla, juhlapyhinä tai matkoilla? Ei ihme, että elämään ollaan tyytymättömiä jos onnellisuus kulkee käsi kädessä laatuajan kanssa. Kun aamulla heräsin, päätin itsekseni nauttia kotitöistä. Niistä arjen tylsistä rutiineista, jotka ovat päivittäinen paha. Laitoimme poikani kanssa tiskejä ja verrattuna käsin tiskaamiseen huomasin arvostavani tiskikonettani. Ja pesukonettani. Ja imuriani. Lopuksi nautin siististä kodista (kunnes pojat saivat minut nauttimaan hurjista majaleikeistä merirosvoineen olohuoneessamme). Arki on oikeasti parasta. Se on se, missä kannattaa etsiä onnen helmiä. Ne saattavat sittenkin piileskellä aivan nenämme alla. – Hunajamutsi