Kauhukuvia + ulkomaalaiset on vienyt mun naiset
New shoes much?
Shoppailu on mielestäni aika perseestä, mutta Berkeleystä lähtee mukaan kyllä uudet kengät. Voisin kuvitella, että siellä on aika kova 2hand skene(?). Pitänee googlettaa. (Ainakin tiedän, että thrash metal on saanut alkunsa San Franciscossa, ehkä hankin pian oman trucker hatin) Sampon kurssit alkavat kahta viikkoa omiani ennen, joten jotain tekemistä on keksittävä siihenkin väliin. Kauhukuvissani lihon kotona kaksi viikkoa, kun Sampo uusine ystävineen skeittaa läpi maailman.
Toinen asia, joka jännittää on kieli ja kohteliaisuus. Mulla on ihan jees englanti, mutta pelkään, että ”ylimääräiset” please ja muut kiitoslotrat saattavat jäädä vahingossa pois. Ei Suomessa hoeta kaupassa kolme kertaa kiitosta, se tuntuu teennäiseltä! Heitän varmasti myös läppää ymmärtämättä sen todellista merkitystä, koska tiettykin tahdon käyttää kaikkia leffoista opittuja lentolauseita. Esimerkiksi tänään juteltiin rumpaliystäväni blogista ja siitä, kuinka se on aina niin kivan positiivinen, sellainen pro-life. Vahingossa tuli leimattua kamu abortin vastustajaksi.
Eri moni kavereistani seukkailee ulkomaalaisen kanssa, joten ollaan pohdittu paljon kielimuureja ja niiden merkitystä ihmissuhteissa. Skotin ja aussin kanssa seurustelevat totesivat molemmat, että poikaystävä piti suomalaista tyttöystäväänsä epäkohteliaana jossain vaiheessa suhdetta. ”Would you be so kind as to pass me the sugar please” ei irtoa luontevasti aamupalapöydässä ja tämä on tulkittu ylimieliseksi töykeydeksi. Varsinkin tutun ihmisen kanssa rennosti hengailessa tietyt kohteliaisuussäännöt tuntuvat esittämiseltä, sellaisilta keskusteluilta, joita little Tom and Susan käyvät englannin opikirjoissa purjehduskoulussa.
Itse olen törmännyt samaan suomenruotsalaisen frendini kanssa. Soitin samassa bändissä rennon ja herrasmiesmäisen suomenruotsalaisen kanssa, joka välillä tuntui kommentoivan juttuja omituisen tylysti. Ihmettelin käytöstä, koska kaverin suomen kieli oli tosi hyvää ja hän oli muuten kaikin puolin hirmu mukava. Vasta jonkin ajan kuluttua ymmärsin kielen aiheuttavan tahatonta tökeröyttä. Mä tulen tekemään tätä niin varmasti vahingossa ja sitten kaikki vihaa mua yhyy!! En jaksa chitchatata joka päivä kassalla ja myyjä sylkee kahviini. Mitä kaikkia epäkohteliaisuuden muotoja saankaan kaivettua esiin tietämättömyyttäni?
Toisaalta olen kuulut myös hyviä tarinoita. Skottipoikaystävän lempijuttu Suomen-vierailulla oli hiljainen hetki ruokapöydässä tytöystävän isän kanssa. Miten täällä vaan voidaan istua hiljaa! Maagista, indeed. Myös Laura, joka teki saman Berkeley-vaihdon viime kesänä kertoi, että loppupeleissä jenkit oli fiilistellyt hänen hiljaista poikaystäväänsä kaikkein eniten uusista tuttavuuksista. Miten älykäs ja jännittävä ihminen sellainen onkaan, joka ei jatkuvasti lauo latteuksia!