Dr. Phil vs Paramore

14.8. oli changing day in our life course. Samana päivänä näimme Dr. Phil shown & Paramoren keikan Pomonassa.

”I’m sweating like a pregnant nun!”

Where’s Sofia? Kuva napattu Dr. Philin facebookista

Paramount studioilla Hollywoodissa aamu valkeni jännittävässä tunnelmassa.  Konservatiivitantat tuuppivat ja tuhahtelivat nutturat tiukalla, räikeät jakkupuvut tärkättyinä ja helmet kaulassa varmistaakseen paikkansa Dr. Phil shown yleisössä.

Alussa meidän Venice beachilta saadut ilmaisliput vähän epäilyttivät. Järjestelmälliset assarit kuitenkin huusivat tarkkoina ohjeita ja vakuuttivat, että kaikki pääsevät showhun. Tästä huolimatta Phil-bändärit nyrpistelivät nenäänsä, ryntäilivät ja valittivat, kun jonottamaan aikaisemmin tulleet pääsivät ensimmäisinä sisälle. ”What makes them so special!” eräskin täti totesi huuli väpättäen. Tanters som träns kaipaisivat varmaan itsekin Dr. Philin vihanhallinta terapointia.

Mutta ah kyllä, pääsimme yleisöön! Tosin rupusakin puolelle taakse. Meillä ei ollut road trip kamoissa tarpeeksi upscale attirea mukana, jotta olisimme kelvanneet lähikuviin eturivissä. Studiossa oli kylmä, mutta muuten ihan samanlaista kuin telkkarissa! Showta editoidaan hämmästyttävän vähän. Juonnot saatiin kerralla putkeen ja väleissä Phil naurutti yleisöä kuuluisilla one linereillaan. Vieraat vastailivat oikeaoppisesti dramaattisin elkein ja yleisö kohahteli spontaanisti. Kaikki osasivat roolinsa ihan ohjeistamattakin.

Showta tallennetaan kaksi jaksoa putkeen ma-ti-ke tiukkaan tahtiin. Päivän kuvausten jälkeen Dr. Phil ryntäsi suoraan vankilaan haastattelemaan Coloradon elokuvateatteriampujaa. Oprahin tiimissä tahi ei, enpä olisi uskonut, että juuri Dr. Phil tekee tuon haastattelun!

Meidän studiosessiomme venyi vähän normaalia pidemmäksi, kun päivän shown tähtivieras ”entinen Huippumalli haussa runner up, nykyinen meth addict” panikoi isoa yleisömärää, ei tullutkaan lavalle ja ryntäsi studiosta ulos. Kuvausryhmä seurasi (tietysti) perässä ja Phil sai haastattelunsa BEHIND A DUMBSTER! Mikään ei ole liian ala-arvoista tälle jeesushahmolle, joka hyvää hyvyyttään pelastaa ahdinkoon joutuneita. Koko homma näytettiin yleisölle realiajassa ja narkkarin sekoiluista huolimatta tapahtumiin muodostui kuin itsestään sopiva draaman kaari. Lopussa chigu tuli tärisevänä lavalle ”kiittämään yleisöä tuesta” Dr. Philin käskystä.

Tyttöparka oli sen verran sekaisin ja ulkonäöltäänkin ihka aidon narkkarin oloinen, ettei kukaan meidän porukassa arvellut paniikkikohtausta käsikirjoitetuksi. Vaikka me yleisönä ihan aidosti hurrasimme ja nyökyttelimme kannustavasti tälle kaidan tien kulkijalle, tuntui silti aika karmivalta nähdä, miten aidoista ihmiskohtaloista mussutetaan viihdettä. Koko jakson pointtina oli promota samalla networkilla pian alkavaa tv-sarjaa Rock Bottom Rehab. ”Looks great doesn’t it?” Phil kyseli hymyssä suin, kun meille näytettiin promomatskua itkevistä perheistä ja huutavista narkkareista.

Don’t gemme wrong, moni epätoivoinen on varmasti saanut avun Dr. Philin kautta ja kyllähän meikkiskin sitä sarjaa katsoo siinä missä Viidakon tähtösiäkin. Naapuririidat ja avioliittoneuvonta tuntuvat kuitenkin vähemmän likaiselta viihteeltä, kuin strippaava narkkari. Puistattaa, kun miettii, että sille ihmisraasulle julkinen nöyryytys on ainoa vaihtoehto päästä vieroitukseen. Kuten random jätkä eilen kadulla totesi Suomen terveydenhuollosta ”For people like us your country is a light in the dark!”

Muistaakseni jakso julkaistaan 3.10. jenkeissä. Silloin päästään näkemään pääsikö meidän oikeaoppinen nyökyttely farkuista huolimatta lähäreihin!

”WE – ARE – PAAARAAAMOOOOOORRRRRE”

Iltapäiväksi muu matkaseura pudotti minut ja veljeni Oton Pomonan pikkukaupunkiin jonottamaan lisää. Paramoren vuoden ensimmäinen keikka myytiin minuuteissa loppuun, mutta meidän onnisti saada kaksi tikettiä. Jono kiersi jo 4h ennen keikkaa ympäri koko ison teatterirakennuksen. Meidän spotti pysähtyi juuri bäkkärin oven eteen ja kuultiin jopa sneak peak soundchekistä.

Toisin kuin Paramountilla, täällä ihmiset olivat super rentoja! Juteltiin kunkin lempparibiiseistä. Jengi ihmetteli tultiinko me Suomesta asti katsomaan Paramorea. Jonon viidentoista vuoden keski-ikä sai meidät tuntemaan itsemme vanhoiksi. Kukaan ei juonut alkomaholia, mutta pönttö pärisi. Lähellä pompoili joukko paikallisia ES-jonneja, jotka energiajuomapöllyissään intoutuivat disauttamaan evoluutioteoriaa. ”Dude if we we’re descendants from monekys, we’d be screwing with other species as well, but we don’t wanna fuck monkeys, lol Darwin u so dumb”.

Kukaan ei yrittänyt etuilla vaikka pitkässä jonossa oli ammottavia aukkoja aurinkoisissa spoteissa. Lämpöä oli varjossakin lähemmäs 30-astetta. Kun jono tiivistyi tiukaksi paketiksi ja jouduttiinkin paahteeseen, piiloteltiin Oton kanssa edessä olevien jättipyllyjen varjossa. Bändi taisi huomata kärsimyksemme, koska pari tuntia ennen showta Hayley twiittasi: ”Folks who’ve been waiting in line for ever, pizzas and water are coming your way!! Thanks for being here!”. Ja niin kävi, saatiin pizzaa ja virvokkeita.

Saatiin sisällä paikat mahtavasti läheltä lavaa ja keskellä pittiä. Jo lämppärit rokkasivat tavalla, jollaista en ole aikaan nähnyt. Chegettäkää paramoren-kaltainen-aines-bändi Life Down Here ja tämä-nähdään-pian-flowssa Kitten.

Itse keikka oli juuri sitä, mitä kaiken youtube-fanittamisen jälkeen odotinkin. Biisivalinnat olivat positiivisemmasta päästä ja bändi selvästi nautti esiintymisestä. Nähdiin kuuluisaa headbangingiä ja kuultiin encorena good ol’ Misery Business.

Bändillä on vielä vähän todisteltavaa sen jälkeen, kun kovimmat biisintekijät lähtivät kävelemään viime vuonna. Hayley pisti vähän piikkiä Farrowin veljeksille Ignorancen spiikissä: ”Our band has been a little bit of a soap opera since day one but now that shows canceled. Let this song be a reminder of how it’s never, ever going to be again.” Hyvin kulkee ilmankin.

In the Mourning sai laulajan lisäksi myös monen muun lähelle vollottamista ja bändin poistuessa lavalta meikä nappasi ilmasta Jeremyn vesipullon! Tämä oli hyvä ilta nähdä lempparibändi ensimmäisen kerran, kuunelkaa nyt tuota sing alongia:

 

http://youtu.be/bduA3lZ51L0

Ei ol mun kuvaama vidska, kiitos sille joka sen otti ja antoi mun keskittyä laulamiseen!