Ensimmäinen ujo tiedusteluretki San Franciscoon takana. Se mesta on kyllä pelkkää mäkeä, ihan käsittämätön sims-kaupunki! Käveltiin ensin Farmers Marketilla ja kateellisena kuolattiin rikkaampien huumaavia ruoka-annoksia. Ruoka on paljastunut kaupoissa odotettua kalliimmaksi (organic this ’n that), joten tänään päätettiin säästää jättämällä rapuleivät ja tacolautaset toiseen kertaan. Oli vähän surkuinen olo, koska tunsin hummeriunelmani lipuvan kauas tavoittamattomiin. Onneksi lähedettiin sieltä porvareiden parista budjettimatkaajan unelmaan Chinatownin kujille.

Mesta on todella kiinalaisempi kuin Kiina! (Itselläni on kokemuksena vain viikko Pekingissä ja 6 päivää lukittuna risteilyalukseen kiinalaismummeleiden ja -ukkeleiden kanssa, joten mielikuvani ovat varmasti turhan yleistäviä). Chinatownissa on alueen sisään puristettu kaikki se roina, ruoka ja röyhkeys, jota olen viime kesältä jäänyt kaipaamaan. Jengi törttöili ja huusi tuttuun tapaan ja meilläkin alkoi olla kotoisampi olo. Ostettiin herkkukirsikoita (7 kertaa halvemmalla kuin kaupasta Berkeleyssä) ja löydettiin sattumalta paikallisten suosima Dim Sum leipomo. Jonotettiin pitkään, mutta saatiin valikoima mystisiä herkkupalleroita kolmella dollarilla!

Herkkuja viime reissulta. Tällä kertaa keskityin asinaankuuluvaan maiskutukseen.

Tosiaan, vihannekset ja hedelmät ovat osoittautunut ihmeellisen kalliiksi täällä. Organic lähiruokaa on tietty ihkuu, mutta myös super kallista näin opiskelijalle. Metsästetään yhä alle 10 dollarin pikakahvia. Halvin löytämämme ruokakauppa on ollut Grocery Outlet bargain market. Jos joku tietää North Berkeley alueelta edullisempia niin saa heittää vinkkiä!

Ei olla näinä päivinä vielä väsymykseltä jaksettu lähteä iltahummailuilla eikä siis kauheasti oltu tekemisissä muiden ihmisten kanssa kassa-asioinnin lisäksi. Ajatuksen pyröii vähän liikaakin ruoan ja budjetin ympärillä. Huomenna treffataan ameriikan serkkua Rafua, joka on good old family friend. Yeyy ihmiskontakti! Rafu on rento amerikkalaissuomalainen, joka ehkä osaa neuvoa meille coolin how are you:n salat. 

Vähitellen alkaa solmu aukeamaan ja mekin sulaudutaan henkisesti jollakin tapaa joukkoon. Olisi varmaan pitänyt jännittää matkaa enemmän etukäteen, koska nyt jännitys iski palleaan paikan päällä. Tänään kuitenkin käytiin jo aika onnistuneesti ruokakaupassa ja chit chatattiin BARTissa punastumatta. Edellisellä kauppareissulla joku venäläistaustainen setämyyjä nauroi mulle kovaan ääneen, kun kysyin missä nuudelit ovat ja siitäkös hämäännyin. Just tälläisiä käsittämättömiä selkkauksia meillä on ollut koko ajan, mutta pitää vaan oppia nauramaan takaisin 😉