Critical Mass: Eittämättä siistein tapa tutustua kaupungin liikennekulttuuriin ja nähdä turistikohteet. Vallattiin perjantaina San Franciscon kadut satojen muiden pyöräaktivistien kanssa. Tämä kaupunki selvästi rakastaa kulkueita ja paraateja. Niiden iloisessa ja avoimessa tunnelmassa tiivistyy jotain perin sanfranciscolaista. Critical Mass oli tavallaan Prideäkin hauskempi, koska päästiin itse osallistumaan!
Joka kuun viimeinen perjantai pyöräkulkue lähtee Market Streetin päästä kuuden maissa. Vuokraa pyörä ja tarkista täältä. Osallistuminen ei maksa mitään eikä mihinkään tarvitse ilmoittautua, koska varsinaista järjestäjää ei ole. Vaikka kaverimme Jon meidät sinne johdattikin, tänne olisi helppo mennä mukaan myös ilman mitään kontaktia. Odota vain Justin Herman Plazalla sitä maagista hetkeä, kun kellot alkavat kilkata, kansa huutaa tietä pyörille ja sitten mennään!
Moni oli virittänyt pyöräänsä poppivehkeet tai saippuakuplakoneen. Ei niitä ylämäkiä olisikaan jaksanut polkea ilman, että Whon Won’t Get Fooled Again tai Bowien & Queenin Under Pressure potki takaraivoon. Tunnelma oli yhteisöllinen, bisse virtasi ja paja paukkui. Poliisia ei tuntunut paljoakaan kiinnostavan pilviveikkojen pösäyttely. Päinvastoin kaksi prätkäpoliisia avitti kulkuetta pysäyttämään liikennettä ja rauhoittelemaan road rageilijoita!
Suurin osa kaupunkilaisista fiilisteli kulkueen mukana, heitti ylävitosta ja honkkasi torvea. Jotkut tietysti agreilivat ja yrittivät tunkea katumaastureineen läpi. Se oli oikeastaan melkein hauskempaa. Massiivisen valtatieliittymän seisauttaminen hetkeksi lämmittää sydäntä kaikkien niiden kertojen jälkeen, kun keskisormi ei noussut tarpeeksi nopeasti suojetien yli kaahaavalle autoilijalle.
Etukäteen suunniteltua reittiä ei näissä tapahtumissa ole ja kuka tahansa voi pinkaista kärkeen johtamaan pyröäilijöitä. Meillä kävi tuuri, koska massa polkaisi läpi monien to do-nähtävyyksien. Tällä kertaa nähtiin mm. Palace of Fine Arts, Golden Gate Park ja Russian Hills. Kaupunki tuntuu paljon enemmän omalta tuollaisen yhteisöllisyysrykäyksen jälkeen. Oiva tapa tutustua vieraaseen paikkaan, mutta järjestetäänhän näitä myös esimerkiksi Turussa.
Free the streets, get a bike and take off your clothes!
Hyvien vibojen lisäksi paikalliset esittelevät mielellään kehoaan. Ihmetyttää tämä joka tapahtumassa näkyvä alastomuus. Luulin, että Suomessa ollaan jotenkin erikoisa, kun meillä on sitä yhteissaunaa ja Samuli Edelmanin kikkeli-elokuvat. Kai täällä alastoman pyllyn hyllyntä nähdään tabuja rikkovana kannanottona. Suomessa julkinen alastomuus on enemmän junttimaista kännipuuhaa.
http://youtu.be/Q7cbMkfUi0s
Puoli minuuttia tunnelmaa
