This is why I love America

beforenafter.jpg

”Hi this is Sofia Thurén calling!” Ei, en jakanut Suomen euroviisupisteitä vaan varasin ajan kampaajalle.

Before-kuvasta saattaa välittyä jäljet eilisestä ilakoinnista uusien ystävien kanssa. Treffattiin Couch Surfingin kautta Jon, jonka pelastaa päivätyökseen luontoa, soittaa vapaa-ajalla rumpuja ja viljelee maata 100 vuotta vanhan kommuunitalon pihalla.  Myös Jonin kämppikset valloittivat sydämeni; porukka lähti heti kättelyiden jälkeen pohtimaan kanssamme mahdollisia zombie-apokalypsi skenaarioita. Our kinda folk.

Vietettiin iltaa Starry Plough-pubissa, jonka viikoittainen open mic-ohjelma vei jalat alta. Jenkit ne osavat eläytyä! Ei myötähäpeää tai vaivaannuttavia välispiikkejä. Armottomalla yhden biisin rykäisyllä kukin esiintyjä otti lavan haltuunsa ammattilaisen elkein. Eipä irtoa Turun tiistaikaraokessa moista meininkiä. Muistan Emma Salokosken valitelleen suomalaisten odottavan karisman syntyvän itsestään, kun muissa maissa sitä it factoria haetaan ihan treenaamalla. Kilpailuhenkinen kulttuuri ja retoriikan arvostaminen kasvattaa loistavia esiintyjiä.

Nähtiin ja kuultiin electrometallia, bluesia, ukulele-folkkia, runonlausuntaa, räppiä, somalialainen sotalaulu ja erikoisia ihmiskehon temppuja. Pääsin itsekin loistamaan! Huusin oikealla hetkellä ja tarpeeksi bassoisella raspiäänellä taikasanan ”Homicide” (?) ja sain ilmaisen oluen! Kuka olis arvannut, että berkeleyläiset tekevät hirmu hyvää bisseä. Suosittelen kaikille paikallisten panimoiden tuotteita.

Sääli, että illan lahjakkain laulaja ehti kadota ennen kuin sain neidin nimeä selville. Kuultiin sen verran kova veto At Lastista, että odotan tätä punapäätä seuraavaan American Idolsiin. Illan viimeisenä kappaleena soi koveri Magnetic Fieldsin Born on a trainista. Ah. 

Ihaninta illassa oli kuitenkin ehkä tapahtumaa juontava MC. Ghost World/Napoleon Dynamite hahmo live and in the flesh! Kaveri tuli luultavasti suoraan kohdusta mulletti hulmuten. Viiksiin ja ”minttuhammastahnan väreihin” sonnustautunut isäntäme kantoi tyylinsä sellaisella itseluottamuksella, josta Hell Looks hipsterit vain unelmoivat. Uusi idolini:

http___makeagif.com_media_6-27-2012_egaoxd.gif

Seymour called he wants his swagger back

Kauneus Hiukset Musiikki Suosittelen

Sweet Marhsmellows Gay Parade

img_3622.jpg

Pakarat höllyivät, ilmassa haisi kusi. SF Pride Parade muistutti monelta osin suomalaista vappua. Paraati itsessään oli upea. Lavaesiintyjien ilo tarttui ja jokainen marssija tuntui julkkikselta, jonka ylävitonen oli tavoittelemisen arvoinen. Jengi kuitenkin pissaili pitkin katuja ja vilautteli sukupuolielimiään kunnon ördäilymeiningeissä. Painoindeksistä välittämättä ihmiset pursuilivat rohkeasti ulos verkkosukkahousuista ja bikineistä. Good for them, ajattelin ja kääriydyin tuulessa syvemmälle villapaitaani.

img_3698.jpg

Moni leikitteli stereotypioilla. Bongattiin rakennusmiehet, cowboyt ja pikku pikku bikinissä sheikkaavat lihaskimput. Myös yritykset olivat huomanneet tapahtuman arvon. Mm. Maceys, Google ja Facebook marssittivat työntekijöitään ja jakoivat ilmaskrääsää. Paraatissa edustivat myös uskonnot ja poliittiset kannanotot. Nahkahomojen perässä marssivat ympärileikkauksen vastustajat eivät herättäneet yhtä suurta kansansuosiota kuin veikeät veikot ”I’m here, I’m gay and I’m a Buddhist”. Parhailla lavoilla oli mukana valtavat poppivehkeet ja joku huudattamassa yleisöä megafonilla.

Kokonaisuutena tapahtuma oli aikamoista rakkauden juhlaa ja perinteenä mahtava. Toivoa saa, mutta en usko, että Suomessa vielä hetkeen nähdään yhtä vapautunutta ylpeyttä LGBT-paraatissa. Miksi meillä on jotain naurettavaa pippurisumutepelleilyä, kun SF saa koko kaupungin karnevaalit?

 

 

BART-matkalla paraatiin nähtiin hassu kohtaus, kun täpötäyteen vaunuun tunki kristuksen sanomaa julistava pukumies. Glitteriä pöllyävät pimut ja preacher man huutelivat kilvan herran nimeä, lainasivat raamattua ja rääkyivät YOLO:a. Hyvässä hengessä, totta kai.

Kulttuuri Matkat Suosittelen