This is why I love America
”Hi this is Sofia Thurén calling!” Ei, en jakanut Suomen euroviisupisteitä vaan varasin ajan kampaajalle.
Before-kuvasta saattaa välittyä jäljet eilisestä ilakoinnista uusien ystävien kanssa. Treffattiin Couch Surfingin kautta Jon, jonka pelastaa päivätyökseen luontoa, soittaa vapaa-ajalla rumpuja ja viljelee maata 100 vuotta vanhan kommuunitalon pihalla. Myös Jonin kämppikset valloittivat sydämeni; porukka lähti heti kättelyiden jälkeen pohtimaan kanssamme mahdollisia zombie-apokalypsi skenaarioita. Our kinda folk.
Vietettiin iltaa Starry Plough-pubissa, jonka viikoittainen open mic-ohjelma vei jalat alta. Jenkit ne osavat eläytyä! Ei myötähäpeää tai vaivaannuttavia välispiikkejä. Armottomalla yhden biisin rykäisyllä kukin esiintyjä otti lavan haltuunsa ammattilaisen elkein. Eipä irtoa Turun tiistaikaraokessa moista meininkiä. Muistan Emma Salokosken valitelleen suomalaisten odottavan karisman syntyvän itsestään, kun muissa maissa sitä it factoria haetaan ihan treenaamalla. Kilpailuhenkinen kulttuuri ja retoriikan arvostaminen kasvattaa loistavia esiintyjiä.
Nähtiin ja kuultiin electrometallia, bluesia, ukulele-folkkia, runonlausuntaa, räppiä, somalialainen sotalaulu ja erikoisia ihmiskehon temppuja. Pääsin itsekin loistamaan! Huusin oikealla hetkellä ja tarpeeksi bassoisella raspiäänellä taikasanan ”Homicide” (?) ja sain ilmaisen oluen! Kuka olis arvannut, että berkeleyläiset tekevät hirmu hyvää bisseä. Suosittelen kaikille paikallisten panimoiden tuotteita.
Sääli, että illan lahjakkain laulaja ehti kadota ennen kuin sain neidin nimeä selville. Kuultiin sen verran kova veto At Lastista, että odotan tätä punapäätä seuraavaan American Idolsiin. Illan viimeisenä kappaleena soi koveri Magnetic Fieldsin Born on a trainista. Ah.
Ihaninta illassa oli kuitenkin ehkä tapahtumaa juontava MC. Ghost World/Napoleon Dynamite hahmo live and in the flesh! Kaveri tuli luultavasti suoraan kohdusta mulletti hulmuten. Viiksiin ja ”minttuhammastahnan väreihin” sonnustautunut isäntäme kantoi tyylinsä sellaisella itseluottamuksella, josta Hell Looks hipsterit vain unelmoivat. Uusi idolini:
Seymour called he wants his swagger back