Viisumihaastattelussa

Vietän ensi kesän Berkeleyssä University of Californian kesävaihdossa opiskelemassa kursseilla Documentary sekä Monsters in American Fiction. Molemmat sopii hyvin graduaiheeseen, mutta ei se nyt oikeastaan ole kiinnostavaa. Kiinnostavaa on hummeri! Tyynenmeren tuore herkkuhummeri, johon kiteytyy odotus unelmien kesästä.

Poikaystäväni Sampo lähtee mukaan tunteakseen jälleen Beauty and Joy of Computingin (mahtavasti nimetty tietojenkäsittelytieteen kurssi). Kämppä on jo hankittu, lentoliput ostettu ja lähtöön alle kolme viikkoa.

Tiistaina oltiin viisumihaastattelussa. Etukäteen kuvittelin sen tarkoittavan, että  Hillary Clinton (tai joku sen tapainen lady) tarjoaa meille teetä ja jutustelee vähän harrastuksista. Sen sijaan saatiinkin maistiainen tiukaa byrokratiaa. Haastattelua ei tehty suurlähetystössä vaan hämäräperäisessä kerrostaloasunnossa. Meidät pistettiin turvatasrkastuksen läpi, vartiat tsekkasi kamat ja me annettiin sormenjälkinäytteet. Sitten huudeltiin jotain vastauksia huonon sisäpuhelimen teennäisesti kiinnostuneelle kaljupäälle.

Virkalijat oli näennäisen rentoja, mutta sitten kuitenkin jotenkin tylyjä. Koko tämä “How are you?” meininki tuntuu yllättävän omituiselta kaikesta O.C:n katselusta huolimatta. Suomalainen vihainen virkailijatätä on aidosti pahalla tuulella, kun taas jenkki huikkailee iloisena kysymyksiä, muttei kuitenkaan jaksa jäädä odottamaan vastausta. Äänensävyn ja toiminnan ristiriita tuntuu vielä oudolta. Tulee tyhmä olo, kun ei osaa vielä käyttäytyä tarpeeksi ystävällisesti ja kuitenkin etäisesti. Aamu kasilta englannin puhuminen kulkee suurinpiirtein näin:

Enää en sentään innostu sellaisesta jenkkiystävällisyydestä naivisti kuten teini-iässä ja luule, että virkailijaa kiinnostaa just MUN elämä: “How am I!! MEEE! My life is wonderous!!”

On kyllä superkivaa kokeilla pidempään elämistä toisessa kulttuurissa. Tällä matkalla asenne tuntuu rennommalta kuin aikaisemmilla reissuilla. 3kk pois kotoa ei ole enää niin iso juttu viime kesän aasiailun jälkeen (http://donkeybusinesseliaasiaa.blogspot.com). Nyt ei ole myöskään tarvetta selittää kenellekkään miten hieno paikka Suomi on tai verrata itse koko ajan kotimaan jäyhää meininkiä sosiaalisempiin kulttuureihin. Sellainen reilillä ensi kertaa koettava identifioituminen suomalaiseksi on jo tapahtunut. Tällä kertaa osaan toivottavasti keskittyä vaan tarkkailemaan mielenkiinnolla millaista elämä muualla on. Tosin tutustumishetkillä sitä varmasti sortuu taas liioittelemaan talven kylmyyttä ja alastomia yhteissaunoja ihan vaan vaikuttaakseen eksoottiselta..

Kaikesta valmistautumisesta huolimatta meiltä puuttui joku maksukaavake ja jouduttiin rynnimään maksuautomaatille kesken kyselyn. Alle 3kk oleskelu maksaa opiskelijalle yli 300e. Turistina saman homman olisi saanut reilusti halvemmalla, go figure. Yksi juttu vähemmän järkättävää kuitenkin!

Ekan postauksen kunniaksi pistetään loppuun vielä korvakarua: Fun feat Hayley Williams coveroimassa Gotyen Somebody That I Used to Know

http://youtu.be/4BA80-e2cwg