Muutin miehen kanssa yhteen. Katsoessa laatikoita kannettavan yhteiseen kotiimme ahdistuin.

Tavaramäärä, suoraan sanoen vuori, kaikki mitä en halunnut omistaa. 

Avasin oven pois kodista ja lähdin. Kiertelin katuja ja tuijotin muita. 

Yritin ikkunoiden läpi päästä osaksi toisten elämää.

Erilaisia lamppuja. Niistä ihmisten kodit suurimmaksi osaksin koostuvat kadulta katsoessa.

Joillakin heillä on kukka-amppeleita, koristepatsaita ja värikkäät verhot. 

Minulla on johtoja, kaapeleita, roskaa. Liian isoja ja pieniä kenkiä ja rumat kahvikupit. 

Saavuin käytetyn tavaran taivaaseen, torikirpputorille. 

Taskuissani painoivat oitis viimeiset rahat. 

Ostin kastelukannun, hellehatun, dinosauruslelun, palapelin ja paidan jota en tarvitse.

Ahdistus materiasta hälveni kassieni täyttyessa tavaroista.

”Tarvitsen näitä uudessa elämässäni” ajattelin.

En ollut sama nainen, joka katsoi aamulla tavaravuorta.

Olin kuin ne toiset ja tilasin netistä lampun.

Kadulta katsoessa ihmisten kodit koostuvat erilaisista lampuista.