Se kuuntelee Alanis Morisettea ja lukee Sonja O:ta.
Se ajattelee olevansa erilainen, edistyneempi, rohkea, feministi, ajatteleva.
Se lukee, se keskustelee, haastaa, se on tiedonjanoinen (ja janoinen)
Itäkeskuksen baaripöytien vasemmistolainen soturiprinsessa.

Se riitelee, rakastaa, rakastaa, jättää, eroaa,
etsii aina sitä oikeaa, eikä se tarvitse ketään.
Luulee pärjäävänsä paremmin yksin. Se on ehjä
ja tahtoo jonkun joka korjaa sen ja sen elämän.
Rakkaus on hetkiä sängyssä, välähdyksiä baarinvessasta,
nuolemista puistossa, nimettömästi tietysti.

Ja aina se lukee. Kirjoja, sivuja, sanoja, lehtiä,
runoja, suttuisia julistuksia ja kaikkien päiväkirjoja,
jotka käsiinsä saa. Romaaneja, tutkimuksia,
taiteenhistoriaa, dekkareita
ja antikvarieettien pohjaroskaa: eroottisia novelleja.

Eikä se vihaa mitään enempää kuin tyhmiä miehiä.
Eikä se muista mitä eilen tapahtui.

Eikä se tee mitään mitä äitinsä ei tehnyt.