”Kai te tiiätte kumpi tulee?”/”No, kunhan se vain on terve!”

Kuten olenkin jo aiemmin kertonut, emme ole ultrissa saaneet minkäänlaista aavistusta Nyytin sukupuolesta. Molemmat ultrat ovat menneet Nyytin osalta sikeässä unessa ja jalat tiukasti ristissä. Itselle ja Isille tämä ei ole ollut pettymys, emme nimittäin ekaan ultraan mennessä tienneet, mitä vastaisimme jos kätilö kysyisi kiinnostusta sukupuolen tietämiseen. Toisaalta tieto olisi ihan kiva, mutta taas toisaalta yllätys houkutteli kovasti. No, Nyyti päätti onneksi asian puolestamme. 

Se, ettemme tiedä sukupuolta on yllätyksekseni vaatinut kovasti selittelyä. Moni on todennut meidän oikeasti tietävän sukupuolen, muttemme halua kertoa. Luulisin, että etenkin moni naisihminen tietää, että raskauksia ei ultrailla perustapauksissa viikottain, mutta olen saanut vastailla samoille ihmisille vähintään kerran viikossa kysymykseen ”ettekste VIELÄKÄÄN tiedä?!?”. Ehkä tuo jonkinlainen kärsimättömyys perustuu siihen, että tietoa on nykyään niin helppo saada. Yksityisellä puolella sikiöstä saa halutessaan kokonaisen dvd:n, ja perityt kasvonpiirteetkin voi jo etukäteen tiirailla supertarkasta ultrakuvasta.

Itse olen huomannut, että huomattavasti sukupuolta enemmän mietin sitä, minkälainen persoona kohdussani kasvaa. Minkälainen temperamentti hänellä on? Miltä kuulostaa aikanaan puhe, entä nauru? Onko Nyyti rauhallinen pohdiskelija vai sähikäinen? 

Toki, realisti kun olen, asiassa on myös karumpi puoli. Tulen viime tippaan (ja varmasti vielä pitkään sen jälkeenkin) pelkäämään sitä, että jotain menee sillä kamalimalla tavalla pieleen. On helpompi kasvatella mielessä mielikuvaa ”lapsesta”, kuin ”pienestä pojastani nimeltä Xyz”. Vauvahormonien vallattua about 80% aivojen rationaalisesta puolesta (sen tunnepuolen 100% lisäksi) tulee mielikuvissa suunniteltua lapsen ja koko perheen elämää melko pitkälle eteenpäin. Jos iso menetys kohtaisi, menisivät rakkaan lapsen ohella myös kaikki haaveet ja varmasti tuntuisi vain enemmän siltä, ettei tulevaisuudessa odota mitään valoisaa. Näin itseni kautta tämän asian näen.

*

No se otsikon toinen puolisko. Vastattuani sukupuoli-uteluihin vakiofraasillani ”molempi parempi”, saan oikeastaan aina kuulla kommentin ”niin, kunhan se vain on terve!”

…Tai muuten mitä?, tekisi mieleni aina kysyä. Palautetaanko se? Hankitaan tilalle uusi ja parempi, Nyyti 2.0?

En ole ikinä eläissäni kyennyt edes ajattelemaan, voisinko tehdä abortin. En ole asiasta yleisellä tasolla missään nimessä samaa mieltä kuin persu-sedät tai Räsäsen Päivi, mutta itse en kykenisi, en missään tapauksessa.  Emme halunneet mitata ultrassa niskaturvotuksia sun muita, sillä meille poikkeavuuksilla ei olisi ollut mitään merkitystä. Nyyti on Nyyti, kromosomeista viis. 

Puhumattakaan siitä, että syntymälahjana saatu ”terveys” valitettavan harvoin kestää läpi eliniän. Lapsi voi joutua kamalaan onnettomuuten ja vammautua, sairastua vakavasti tai kuolla tapaturmaisesti. Seurattuamme läheltä pienen lapsen leukemiataistelua emme todellakaan kykene pitämään lapsen terveyttä itsestäänselvyytenä, vaikka kuinka tarkasti olisi laskettu, että sormia ja varpaita on viisi per raaja

*

Niin, kumpikohan sieltä tulee ja kuinka terveenä?

Se toivottavasti selviää pian. Tosin allekirjoittaneen tuurilla Nyyti viihtyy yksiössään niin hyvin, että hänet häädetään väkisin kuusikiloisena. 

Kommentit (4)
  1. Et suinkaan ole hyökkäävä, olen iloinen kun joku tänne eksyy ja jakaa ajatuksia ! 

    Maailmassa tehdään päivittäin tietoisesti lukematon määrä niin kamalia asioita, että oma ymmärrys loppuu kesken. Toisiin niistä voi omalla toiminnalla vaikuttaa, ja itse saan maailmantuskaani lohtua juuri siitä, että teen valintoja jotka käyvät yksiin oman etiikkani kanssa. 

    Kiva, kun viihdyt 🙂

  2. Jos maailma olisi täydellinen, kukaan ei suhtautuisi aborttiin kevyin mielin. Näin ei kuitenkaan ole. Muistuttaisin, että abortteja tehdään (ei Suomessa ainakaan vielä), mutta edistyneessä naapurimaassamme Ruotsissa myös väärän sukupuolen vuoksi. Jos se ei ole sairasta, niin mikä sitten?

    Sulla on muuten kiva blogi. Itsekin olen raskaana, joten tätä on mukava lukea. Toivottavasti en vaikuta liian hyökkäävältä tämän aborttiasian kanssa.. Sen ymmärtäminen tuntuu vaan niin vaikealta, erityisesti nyt. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *