Tyttäreni, kekäle

Vaikka lumi toi mukanaan kaivattua lisävaloa, en silti pitäisi pahakseni jos kevät tulisi pian. 

Nyyti saa hikiraivarin jo pelkästä kypärämyssystä ja ohuimmasta villahaalarista, siispä ulkoilumme ovat jääneet vähäisemmiksi kuin toivoin. Kaikki mahdolliset vaate- ja pussiyhdistelmät on kokeiltu läpi, mutta ei. Nukahtaa kyllä hetken vihaisen mutinan jälkeen, mutta herää takuuvarmasti viimeistään puolen tunnin päästä kärttyisenä kekäleenä. Olen jo saanut muutamat paskamutsi-morkkikset, kun puen lastani niin vähän. Nollakeleillä katselin monttu auki, kun perhekahvilan aulassa äidit käärivät pakettejaan auki; oli äitiyspakkauksen toppahaalaria, välihaalaria ja vielä makuupussi. Meillä tuohon arsenaaliin verrattuna Mallorcan-loman tamineet. Onneksi tiedän, että lapseni tosiaan on kuumaveristä sorttia, neuvolalääkärikin oikein säpsähti aloittaessaan tutkimuksen ja totesi ”kyllä toimii verenkierto, juu!”

Vaikka olen jo ehkä liiaksikin asti saanut kuulla ohjeistuksia tyrkätä vauva ulos päikkäreille (”raitis ilma tekee hyvää, siellä se sitten koisii tuntikaupalla!”), en ole toistaiseksi ottanut vinkistä vaarin. En koe mielekkääksi, saati reiluksi kiusata meitä molempia vain siksi, että joku Ylppö on päättänyt, että vauva nukutetaan ulkona. Käymme toki Nyytin kanssa hoitamassa päivittäin asioita kodin ulkopuolella, mutta päikkäritouhut hoidetaan siis toistaiseksi neljän seinän sisällä. 

Onneksi päivä hetki hetkeltä pitenee. Päivällä aurinko paistaa lupaavasti, ja pakkanen on pysytellyt siedettävissä lukemissa. Ei ole kuin yksi hujaus, ja siitä karmeasta kypärämyssystä päästään eroon.. 

20131013045-001.jpg

Sain vihdoin käsiini mainion Sormustin ja sorkkarauta– opuksen, jonka huokaillen pläräsin läpi yhdeltä istumalta. Kunnes saan oman aseman (tai koulun, ihan rintamamiestalokin kyllä käy..), puran näpertelytarvettani pienempiin projekteihin. Ihania lamppuideoita Sormustin ja sorkkarauta on pullollaan, tämä hehkulamppulamppu kävi aika kivasti meille. Kirjan tekijöiden Parolan asema- blogin lueskelu antaa kummasti lisäpotkua asuntokassan lihavoittamiseen…
Joskus vielä!

 

Kommentit (3)
  1. Ei kai sitä kukaan viitti itseään saati lasta kiusata, jos ei ole pakko. 

    Meillä sillai helppoa kun tyttö (6kk) nukahtaa jo suunnilleen siihen pukemiseen, eikä tykkää kyttyrää. Eka pistetään ne välikerrokset ja sitten vetäsee maidon, haalari päälle ja vaunuissa tökätään ulos. En tiedä jaksaisinko itekään, jos ei olisi niin yhteistyöhaluinen. Tosin on nukkunut vaunuissa lähes alusta asti. 🙂

    Ja lisäksi vielä, kiva blogi!

    1. En tiedä mikä niissä vaunuissa on, meillä on myös toisinaan nukahdettu pukemiseen ja silloin turvakaukaloon siirtäessä on jatkanut uniaan, mutta vaunuihin laittaessa herää aina. Jos nyt vielä (saamani ohjeistuksen mukaisesti) alkaisin kouluttaa lasta vaunu-unille huudattamalla, en usko että kokemukset vaunukopassa hengailusta muodostuisivat kovin positiivisiksi.. Ja huudattamiseen en muutenkaan usko. Ajattelin ennemmin niin, että käydään kyllä säännöllisesti vaunuilla asioimassa, hän joko pidentää oma-aloitteisesti vaunutorkkujaan tai sitten ei. Kantorepussa ulkoilu ja nukkuminen onneksi sujuu huippuhyvin. 

      Kiitos kommentistasi! 🙂

      1. En itsekään usko tuohon huudattamiseen, ei sovi minulle. Henkisesti liian ylivoimaista. 

        Saahan pikkuinen siinä vaunulenkilläkin raitista ilmaa ym, jos suostu paikoillaan nukkumaan. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *