Tunnetko ittesi pieneksi, voimattomaksi isojen asioitten, maapallomme epäkohtien äärellä? Tekopyhäksi tai välinpitämättömäksikin, koska et ehkä enää tiedä miksi, mitä, miten? Tunnetaan siis joukoin syyllisyyttä tai syyllistetään.

Vai mieluumin jotain muuta?

Kun duunailin postia viikostani, jokin hankasi vastaan. Kelailin paljon somen painoarvoa, sen tuottamia vaikutuksia ja negaatioita. Enkä halunnut julkaista juttua tietämättä oikeastaan edes miksi. Sehän on vain kepeää tekstiä ja iisejä kuvia ilman sen kummempaa merkitystä tai sanomaa. Kunnes hogasin, ehkä juuri siksi. 

Mentaliteettina ehkä se, että jos kehtovvat pittää ittestäs iiäntä, tee se vain silloin, kun on oikeesti jotain sanottavaa ja tiedät mistä puhut.Viestintä ja muotoilu, saati niiden kombo, on siitä(kin) haastavia aloja, että aika usein tuntee tekevänsä jotain tarpeetonta tai kuormittavaa, periaatteitaan vastaan tai ihan vaan turhaa skeidaa, joka ei kiinnosta ketään. Tai sitten jtain, mikä ärsyttää ihan suunnattomasti. 

Miksi siis duunata asioita, jotka eivät ole edistyksellisiä tai hyödytä ketään. Miksi en ole yksi niistä tärkeistä äänitorvista, hyödynnä asemaani ja alaani, tee asioita, joilla on vaikutusta. Roska -mediaa ja -tuotantoa kun on jo riittämiin. 

Kunnes. Pien surkea maailmantuskailija, wannabe aktivisti anarkisti, jonka pakkomielteinen palo ja halu jonkin merkityksellisen tuottamiseen on välillä pitelemätön, heräs. Calm down. Tunnontuskissa pyöriskely tai itsensä/muiden halventaminen ei auta, ei missään tilanteissa.

Kuinka moni teistä haluaisi oikeasti tehdä konkreettisia tekoja maapallomme hyväksi, mutta ei enää tiedä miten? Tai jos siitä ei jatkuvasti aiheutuisi juuri sitä ihmisestä toiseen leviävää syyllistämisen aaltoa?

Ihminen on siitä outo eli fiksu olento, että kun se ajetaan tarpeeksi ahtaalle, se menee paniikkiin ja pakenee. Ja mitäs siitä sitten syntyy? Noh, se välinpitämättömyys. 

Mielipiteiden ja ihmisten kyseenalaistaminen voi olla tietyissä asiayhteyksissä hyvinkin tarpeellista. Muiden dumaus on kuitenkin varsin merkillinen ja ilkeä ilmiö erityisesti somessa, johon maailmanlaajuset ja yhteiskunnalliset kannanototkin paljolti keskittyvät. Kun tyyppi x avaa suunsa ekokeskustelussa ja kertoo olevansa kiinnostunut vaikuttamaan, alkaa helevatunmoinen mylly siitä, miten kyseinen henkilö edes kehtaa puhua luonnon jeesimisestä. Hän kun on selkeesti kuvastakin päätellen heittäny myrkkyvärejä päähänsä.

Ja sitten, jos sitä suutansa ei avaa, leimataan pinnalliseksi, joka kuluttaa ja tuottaa juurikin vain sitä turhaa. Kierre on valmis.

Se nyt on selvää, että meillä on täällä eri asemassa olevia ihmisiä, massinsa eri tavalla käyttäviä ihmisiä, eri asioihin panostavia ihmisiä etc. Uskon kuitenkin, että jos esimerkiksi juuri ilmastonmuutoksesta, joka on tällä hetkellä kuitenkin se kaikista yleismaailmallisesti kuormittavin juttu, puhuttaisiin hyvässä hengessä katsomatta siinä kohtaa liikaa oikealle tai vasemmalle ja siitä konkretiasta, mitä todella voisi tehdä. Ilman toisen dissaamista, saisimme ihan äärimmäisen paljon aikaiseksi. Sellaista, mikä tuottaa hyvää ja niitä tuloksiakin. Ja siihen tarvii ymmärrystä, yhdessä duunausta ja kanssa elelevien arvostamista, vähintään hyväksymistä. 

Siksi käännänkin nyt tän tekstin toiseen suuntaan eli mitä voimme tehdä. Toivottavasti et siis lopettanut syyllistämispuheeni heh, aikana lukemista kesken.

Kuinka moni teistä on kuullut Ilmastoveivistä 2019? Törmäsin kyseiseen kampanjaan jokin aika sitten ja lueskelin siitä toisenkin bloggaajan postauksesta täältä: http://saratickle.fi/kun-biojatteiden-lajittelu-ei-enaa-riita-ilmastoveivi2019/

Onhan termiin ja media-asuun nyt tietty pitäny saada vähän Suomileijonien makua.. hmm. Mutta! Ihan uskottavalta vaikuttaa. Ja loppujen lopuksi tosi pien juttu, mutta voi johtaa suurempaankin. Vaikkakin tietyllä varauksella aina suhtautuu kaikkeen mikä liittynee poliittiisiin päättäjiin..

Ilmastoveivi on kuitenkin puhtaasti yksittäisten kansalaisten aloittama kampanja, jolla haetaan ilmasto -ekologisiin kysymyksiin lainsäädännöllistä sainausta sekä ihan kaikki kansalaiset puhumaan planeettamme puolesta. Suomi toimii heinäkuusta joulukuuhun 2019 EU:n puheenjohtajamaana ja kaikki mahikset vaikuttamiseen kauden aikana on hyödynnettävä. Yks tosi iso juttu olisi saada ilmastonlämpeneminen rajattua 1,5 asteeseen. Niin näillä meidän poliittisilla päättäjillä kuin yksilöllä on tässä suuri vaikutusvalta.

Tavoitteena on saada 500 000 allekirjoitusta, jonka jälkeen vetoomus luovutetaan Suomen uudelle pääministerille 2019 keväällä. 

Kampanjaan voi tutustua tarkemmin täällä: https://www.ilmastoveivi2019.fi

Ja heittää toki allekirjoitukset samalla!

Mielestäni kampanja huokuu kepeää meininkiä vakavasti otettavasta aiheesta. En itse skippaa niitäkään realistisia kuvia död ruskeista koralleista ja juuri aamulla luin  pakotettuna diipimpää konkretiaa kolmen vuoden takaa täältä, https://voima.fi/blogikirjoitus/2014/ilmastoraportti-spesiaali-osa-2/   joka herätti taas lisää mietiskeleen mihin suuntaan tuosta ollaan kuljettu.

Mutta just tällastakin tarvitaan. Kaikki aloitteet ja teot arkikielellä ilmaistuna ja positiivisessa hengessä on askel jonneki etiäpäi. Eikä yhteisöllisyyden mahdollisuuksia pidä koskaan väheksyä. Harva asia myöskään on täysin mustavalkosta. Antaa vastapainojen ja -kohtien, ristiriitojenkin täydentää toisiaan! Kyllähän te tiiätte nää,

Love and worldpeace hähäh,

Ärrä