Huu di

Tunnetko ittesi pieneksi, voimattomaksi isojen asioitten, maapallomme epäkohtien äärellä? Tekopyhäksi tai välinpitämättömäksikin, koska et ehkä enää tiedä miksi, mitä, miten? Tunnetaan siis joukoin syyllisyyttä tai syyllistetään.

Vai mieluumin jotain muuta?

Kun duunailin postia viikostani, jokin hankasi vastaan. Kelailin paljon somen painoarvoa, sen tuottamia vaikutuksia ja negaatioita. Enkä halunnut julkaista juttua tietämättä oikeastaan edes miksi. Sehän on vain kepeää tekstiä ja iisejä kuvia ilman sen kummempaa merkitystä tai sanomaa. Kunnes hogasin, ehkä juuri siksi. 

Mentaliteettina ehkä se, että jos kehtovvat pittää ittestäs iiäntä, tee se vain silloin, kun on oikeesti jotain sanottavaa ja tiedät mistä puhut.Viestintä ja muotoilu, saati niiden kombo, on siitä(kin) haastavia aloja, että aika usein tuntee tekevänsä jotain tarpeetonta tai kuormittavaa, periaatteitaan vastaan tai ihan vaan turhaa skeidaa, joka ei kiinnosta ketään. Tai sitten jtain, mikä ärsyttää ihan suunnattomasti. 

Miksi siis duunata asioita, jotka eivät ole edistyksellisiä tai hyödytä ketään. Miksi en ole yksi niistä tärkeistä äänitorvista, hyödynnä asemaani ja alaani, tee asioita, joilla on vaikutusta. Roska -mediaa ja -tuotantoa kun on jo riittämiin. 

Kunnes. Pien surkea maailmantuskailija, wannabe aktivisti anarkisti, jonka pakkomielteinen palo ja halu jonkin merkityksellisen tuottamiseen on välillä pitelemätön, heräs. Calm down. Tunnontuskissa pyöriskely tai itsensä/muiden halventaminen ei auta, ei missään tilanteissa.

Kuinka moni teistä haluaisi oikeasti tehdä konkreettisia tekoja maapallomme hyväksi, mutta ei enää tiedä miten? Tai jos siitä ei jatkuvasti aiheutuisi juuri sitä ihmisestä toiseen leviävää syyllistämisen aaltoa?

Ihminen on siitä outo eli fiksu olento, että kun se ajetaan tarpeeksi ahtaalle, se menee paniikkiin ja pakenee. Ja mitäs siitä sitten syntyy? Noh, se välinpitämättömyys. 

Mielipiteiden ja ihmisten kyseenalaistaminen voi olla tietyissä asiayhteyksissä hyvinkin tarpeellista. Muiden dumaus on kuitenkin varsin merkillinen ja ilkeä ilmiö erityisesti somessa, johon maailmanlaajuset ja yhteiskunnalliset kannanototkin paljolti keskittyvät. Kun tyyppi x avaa suunsa ekokeskustelussa ja kertoo olevansa kiinnostunut vaikuttamaan, alkaa helevatunmoinen mylly siitä, miten kyseinen henkilö edes kehtaa puhua luonnon jeesimisestä. Hän kun on selkeesti kuvastakin päätellen heittäny myrkkyvärejä päähänsä.

Ja sitten, jos sitä suutansa ei avaa, leimataan pinnalliseksi, joka kuluttaa ja tuottaa juurikin vain sitä turhaa. Kierre on valmis.

Se nyt on selvää, että meillä on täällä eri asemassa olevia ihmisiä, massinsa eri tavalla käyttäviä ihmisiä, eri asioihin panostavia ihmisiä etc. Uskon kuitenkin, että jos esimerkiksi juuri ilmastonmuutoksesta, joka on tällä hetkellä kuitenkin se kaikista yleismaailmallisesti kuormittavin juttu, puhuttaisiin hyvässä hengessä katsomatta siinä kohtaa liikaa oikealle tai vasemmalle ja siitä konkretiasta, mitä todella voisi tehdä. Ilman toisen dissaamista, saisimme ihan äärimmäisen paljon aikaiseksi. Sellaista, mikä tuottaa hyvää ja niitä tuloksiakin. Ja siihen tarvii ymmärrystä, yhdessä duunausta ja kanssa elelevien arvostamista, vähintään hyväksymistä. 

Siksi käännänkin nyt tän tekstin toiseen suuntaan eli mitä voimme tehdä. Toivottavasti et siis lopettanut syyllistämispuheeni heh, aikana lukemista kesken.

Kuinka moni teistä on kuullut Ilmastoveivistä 2019? Törmäsin kyseiseen kampanjaan jokin aika sitten ja lueskelin siitä toisenkin bloggaajan postauksesta täältä: http://saratickle.fi/kun-biojatteiden-lajittelu-ei-enaa-riita-ilmastoveivi2019/

Onhan termiin ja media-asuun nyt tietty pitäny saada vähän Suomileijonien makua.. hmm. Mutta! Ihan uskottavalta vaikuttaa. Ja loppujen lopuksi tosi pien juttu, mutta voi johtaa suurempaankin. Vaikkakin tietyllä varauksella aina suhtautuu kaikkeen mikä liittynee poliittiisiin päättäjiin..

Ilmastoveivi on kuitenkin puhtaasti yksittäisten kansalaisten aloittama kampanja, jolla haetaan ilmasto -ekologisiin kysymyksiin lainsäädännöllistä sainausta sekä ihan kaikki kansalaiset puhumaan planeettamme puolesta. Suomi toimii heinäkuusta joulukuuhun 2019 EU:n puheenjohtajamaana ja kaikki mahikset vaikuttamiseen kauden aikana on hyödynnettävä. Yks tosi iso juttu olisi saada ilmastonlämpeneminen rajattua 1,5 asteeseen. Niin näillä meidän poliittisilla päättäjillä kuin yksilöllä on tässä suuri vaikutusvalta.

Tavoitteena on saada 500 000 allekirjoitusta, jonka jälkeen vetoomus luovutetaan Suomen uudelle pääministerille 2019 keväällä. 

Kampanjaan voi tutustua tarkemmin täällä: https://www.ilmastoveivi2019.fi

Ja heittää toki allekirjoitukset samalla!

Mielestäni kampanja huokuu kepeää meininkiä vakavasti otettavasta aiheesta. En itse skippaa niitäkään realistisia kuvia död ruskeista koralleista ja juuri aamulla luin  pakotettuna diipimpää konkretiaa kolmen vuoden takaa täältä, https://voima.fi/blogikirjoitus/2014/ilmastoraportti-spesiaali-osa-2/   joka herätti taas lisää mietiskeleen mihin suuntaan tuosta ollaan kuljettu.

Mutta just tällastakin tarvitaan. Kaikki aloitteet ja teot arkikielellä ilmaistuna ja positiivisessa hengessä on askel jonneki etiäpäi. Eikä yhteisöllisyyden mahdollisuuksia pidä koskaan väheksyä. Harva asia myöskään on täysin mustavalkosta. Antaa vastapainojen ja -kohtien, ristiriitojenkin täydentää toisiaan! Kyllähän te tiiätte nää,

Love and worldpeace hähäh,

Ärrä

Kiitos, välillä ihan mielelläni. Apaut viikon sisällä tuli husattua vähän kaikkea muuta kuin mitä velvollisuudet huusi. Ei juurikaan mitään järkevää, melko jonninjoutavata oikeastaan. Mutta erittäin tarpeelliseksi koettua. Kamera ei ollut messissä oikeastaan missään ja himoissakin näpsin lähinnä konmarittajan painajaiskuvia, mutta myös hyvin levollisia auringonsäteitä. 

Männeen viikon saldo:

-Ikivanhojen, kuluneitten ja luitaan poikki naksauttelevien pinnatuolien fiksausta
-Reissuplääniä! Monemmoista haaveilua erinäisillä kokoonpanoilla
-Muutama foodora tilaus+safkan ulkoistus muualle. Erityisesti aasialaista, burgeria, pitsaa, linssikeittoa (aijjai mitä soppaa) &yks omatekonen glutfree vegepiiras ja kehun todellakin itte, että oli ihan foodgasm.
-Tilattuja matkalippuja Turkuun ja Helsinkiin, missasin molemmat UPS
-Lankarullien järjestelyä
- Kymppiminsan päiväunien jälkeen herääminen Apulannan "Hei hei mitä kuuluu" -biisiin. Jäi korvamadoksi koko illaksi. Hämmentävää. Seuraavana päivän sama toistui, sillä kertaa herätyskellona Tehosekoittimen "Kaikki nuoret tyypit". Hmm. Kaipuuta ysärille?

- Photarilla leikkimistä iha huolella (Tästä lähtien vaan vaakatasoisia, god deeem)
- Trailer Park Boys -jaksojen alusta aloittaminen. Sen hahmot ja tunnari saa aina liikuttuun. Jotain hullun vilpitöntä ja tragikoomista pitää sisällään sarja tää.
-Myös Kotikadun. All time favorite from 90`s. Juostiin toverin kanssa aina torstaisin taidekerhosta kiireellä ykkösen äärelle.
-Sohvalle nukahdettuja öitä, ennen alempana tapahtunutta. Uus, huomattavasti sirompi ja joku kiva samettinen värikäs, esim tummanvihree tai lilaburgundy, 50 -luvun sohva kiinnostelis. Mutta voehan, miten toi jättirotisko onkin nii meant to be mukavuudenhaluisen luonteeni kanssa. Enkä ole ainoo.

-Yks hajotettu sänky.. UPS
- Yhen sängyn korjaaminen, asteikolla 4-10 arvosana lopputuloksesta 5+
- Lukuisien jooga -mestojen yytsintää Kalevan alueella, joka laajeni koko Treehen. Koska miks, oi miks kaikki kurssit on jotain yhden viikonlopun kestäviä?
- Partner in crimeltani saamieni ööhm virike -noppien heittelyä. 
- Diy ja huudin sisustus -pläänejä. Kertokkee te arvon hyvin mansen tuntevat mikä ois täällä potentiaalinen mesta löytää käytettyjä huonekaluja yms? Kodin kotterossamme kaikki kyseiset, Eben Luona In -vanerisänkyä lukuunottamatta, on hommattu kierrätettynä mikä mistäkin ja aattelin pysyy samalla linjalla ainakin lähitulevaisuudessa. 

- Siivoamisen kelailua joka päivä, mutta sen skippaamista joka päivä. Kaaos. UPS
- Ylpeyttä tuosta skidiläisestäni, liikunta -päiväkotilaisesta, joka vettää posket punasin himohiihtäjänä menemmään. 
- Aamuja, jolloin muisti taas miksi rakastaa aamuja, malttamattomuutta herätä uuteen päivään & lukemaan ja vetämään aamun ekat 4dl kupin kahvit.  My chandelier oh yyes.
Fun fact: Ennen en lähteny minnekään ilman maidonvaahdotinta. Kerran aamubussin ollessa täynnä koululaisia, repussani alkoi täristä. Kaivelin ja kaivelin, kunnes sain käsiini tärisyttimen. Sain myös katseita. Nykyään saa kiksejä myös teestä. Sea buckthorn tea ai että! Made in heaven.

- Avokado- ja vehnänalkio -öljyillä läträilyä. Toimii kuivalle iholle! Testaappa ite. Kylläkin sotkee myös.
- Ilta ja yöelämä -meininkejä. Ei varsinaisesti voi sanoa juhlimiseksi, koska sitten oli aika laiskaa sellasta.
- Lukemista, lähinnä selailin sieltä täältä tuolta. Kolme kirjaa edelleen kesken. 
- Kirppishengausta. Bonus, Radio, Tarina

- Aamuhämärästä ponnistelevia auringonsäteitä, jotka jaksoi taas ullattaa joka päivä.
- Luuriin itestään ilmestynyt äppi, joka kertoi osimoilleen aina klo 17.00 mennessä, että 10 000 askeltavoite saavutettu. Siihen päivään asti kunnes vejin kolme peittoo sieluni ja sydämeni sekä kuumehourusen kroppani suojaks.
- Lemppari Maailma muovautuu -taulun tuijottelua meditatiivisesti. Sen värit ja liikkeet antaa energiaa oikeesti! Just feel it.
- Energy lightia. Jota ei passaa liikaa ihailla, silmät kipeytyy ja sokaistuu.
- ASMR:aa. Monessa muotoa.
- Lautapelejä. Joojoo kaikkee totaalisen nördejä fantasia -pelejä, joita ennen tiirailin vähän vinoon
- Koisahtelua littlehuu kainalossa tyytyväisenä siitäkin syystä, että toinen on niin pien ja kevyt, että sänky pysy kasassa. Toistaseks..

Hurjan kreisiä arki -rebeliä joo. Heittäytyä, lepatella laiskana vaan, saamattomana, huolettomana kuplien. Uneksia zzz epätodellisuudessa haaveillen. Hihi.

Noh, ton hillittömän zeniyden aikana tulinkin sitten tosi kippeeks pitkästä aikaa. Universumi tietty yritti kertoa jotain, esim. sen, että mitä enemmän itteesä tyyppaa semmoseen harhakuvitelmaan, että tekee kaiken väärin tai kaiken aikaa pitäs suorittaa ylipäänsä jotain. Oikeen piinaa itteesä. Ni ne semmoset myrkyttävät ajatukset varmaan poistu kehosta pöpöjen muodossa. Ja ny voi olla taas vähän niiku uudesti syntynyt. Tähän ajatukseen mää tuudittaudun oh yes!

Mites teillä, onks viikko ollu tai tulleeko olemaan antoisa ja armollinen? Ajatusläpyt hei sinnekin siitä, että välillä voi olla vähä sinnepäi ilman sen suurempia aikaansaannoksia. Suorastaan haastan siihen. 

Koska oikeesti oon huomattavan usein laiska, tylsä ja saamaton. Ja se on kivvaa.

R

Ps. Alhaalla parit tb:t hetken huolettomuudesta

Laatusafkasta, intiimistä tunnelmasta, ikkunoitten takaa hohkavasta horisontista, rennosta musasta ja ilmapiiristä, lautapeleistä, pienistä visuaalisista yksityiskohdista ja erikoisoluista. Joiden valikoimaa on kiva yytsiä ja sitten ottaa kuitenkin se melkein halvin..

Tampereen ravintolagenre on ihan erihieno. En oo päässy tutustumaan siihen vielä kovinkaan kokeneella otteella, mutta tänne nousee koko ajan tosi  innovatiivisia ja persoonallisia mestoja ja tuntuu, että kovalla kiireellä pitäs päästä testaan! Enpä oo myöskään mikään safka -asiantuntija tai rafla -roasteri, mutta tunnistan kyllä freessit, aidot maut ja laadukkaan kasvis -sapuskan. Tunnustelen mestoja myös omalla visuaalisella, moniaistillisella hohoh(silloin kun ne aistit on terässä, aina ei..) otteella, joten siihen luotettakoon. Ainakin itse luotan.

Viime aikojen testatuin on ollut juuri avajaisensa viime viikonloppuna viettänyt Arthouse Cafe Kehräsaari. Leffateatteri Niagaran yhteyteen ja entisen legendaarisen 931 -baarin tiloissa aloittanut kahvila-rafla on kaikkea yllämainittua. Ruoka+juoma+musa+taide. Se vaan toimii!

Täytyypä heti myös tähän väliin kertoa, että manseilla lautapelailu -aktiviteetti on siirtyny ihan nextille levelille! Lautapelejä on kattavasti monissa mestoissa ja itselläni ne tuo ainaki mielleyhtymän jonneki ahh nii seesteisille kasari-ysäri ajoille, kun somet oli kaukanen tulevaisuuden ajanvietto -painajainen vain. 

Arthousessa yhdistyy monta tekijää, mistä itse nautin. Simppeliä ja vaivatonta palvelua, minimalistisesti taidetta (ainakin tämän hetkisessä näyttelyssä) ja kiireetön meininki, jota usein tahdittaa vaihtuvat dj:t. Oma tunnelmasa syntyy aina siitä, kun musan kanssa kikkailee ihka oikee ihminen! 

Ja härreguud, kun näitten kookoslaksakeitto onkin koukuttavaa! Lempeän tulisen tofuisen (saatavilla myös lihaversio) nuudelikeiton liemi on mielestäni se juttu. Sitä lusikoisi loputtomiin mmmmm. Maut ovat kyllä muutenkin omaa luokkaansa, kesäkurpitsa, lime, chili, pinaatti ja merileväsuikaleet passovvaa annokseen ku noh, se nenä siihe päähän (En pysty käyttämään sanontoja enää tosissani. Ne tuo mieleen aina ystävän, joka ei ihan ymmärrä sanontoja ja tekeekin niistä sitten vähän omia versioitaan.).

Myös tuhti kasvisleipä sienillä ja juustolla on tullut testattua ja hartaana leivän ystävänä sekin oli menestys! Ruokalistaa on alettu nyt myös päivittää ja pian tuleekin lisää yllätyksellisiä annoksia tarjontaan. Ne pitää ottaa maisteluun sitten heti. Muutoinkin annokset vaihtelevat täällä usein, mutta veikkaanpa, että kuulusa noodlesoappi on ja pyssyy! Juomapolitiikken. Noh, laadussa ei tingitä siinäkään puolessa ja ainakin holilliset onkin hitusen kalliimpia keskimääräseen verrattaen. 

Paikkana Kehräsaari on mielestäni aivan ihanteellinen. Koskenrannan ja laukontorin läheisyys sekä yksi tunnelmallisimmista sisäpihoista, missä oon ikin käyny, tekee Arthousen sijainnista uniikin. Tosin sillä miinuksella, että usein tavan ilta/yöelämän tallailijat eivät ainakaan näillä pakkassäillä uskaltaudu ydinkeskustaa kauemmas, jossa pubbelot ja ravintolat syleilevät likitysten turvallisesti toisiaan. Se on hiukan sääli, mutta uskon, että kun keväiset tsirpittelyt taas alkavat, löytää tännekin tiensä yhä useampi.

Avajaispäivä perjantai oli juuri sellainen viserrysten ja uusien avautuvien ovien päivä, että omasta pienoisesta alakulostani huolimatta hengittelin ihmisten energiaa ja vedin ihan pakkomielteisesti jokaista auringonsädettä. Ravasin hörppimässä ennen ja jälkeen palaverin pikaset kauramaitokahvit, läikyttelin ja riisuin ja puin eestakas kerrosvermeitä, koska ulkona oli kylmä, mutta Arthousessa sisään puskeva aurinko lämmitti posket punottamaan. 

Illan meininki olikin sitten ihan huisin rento, myös omalta osaltani. Paikka oli sopivasti täynnä, ihmiset tyytyväisen hymmyileviä, snäkkiä ja hiveleviä tuoksuja riitti ja djt: huolehti leppoisista elektronisista saundeista. Oli kiva myös käydä häiritsemässä höpinöimässä ihmisille kuvaamisen ohessa.

Vaivattomuus onkin mielestäni Arthousessa se juttu. Huono asiakaspalvelu saa huonolle tuulelle ja voi pilata koko päivän. Ylipäänsä arjessakin ihmiskohtaamiset ja niiden sujuvuus&helppous on tärkeetä (kuulostan: kaupantäti Reetta K-Marketista van päivvää!) Täällä se toimii niin henkilökunnan kuin asiakkaidenkin puolesta. Eräs keskiviikko hengailtiin, pelattiin yatzya ja safkailtii kiireettömästi pikkuhuun kanssa ja voin kertoo, ettei hmmm äänekkäähkön alle kouluikäsen kanssa iltasaikaan rafloissa ilman pahoja katseita ole mikään itsestäänselvyys! Vaikka usein, me aikuset niitä mekkaloitsijoita just ollaankin. Ja nii pittääki, sopivasti pittää iiäntä, että täälä maalimassa joteki pärjää!

Ja hei, palasen muistoa Helsingistä tuo tulevana sunnuntaina sipsarit. 27.1 klo 12 alkaen Arthouse cafessa on nimittäin sipsikaljavegaani -brunssi ja sen menu pitää sisällään niin tuttuja makuja kuin omintakeisia tasteja.  Ainakin vegepulla-pastasalaatti kuulostaa niin mielenkiintoiselta, että tekisi mieli maistelemmaan. Yhteisöllisyys ja ahh rasvasuolamättö on niin tarpeen välillä!

Just tuossa frendin kanssa siis todella syvällisiä keskusteluja kahvikuppisten äärellä käytyämme puhuttiin siitä kui raflaointi on semmoi, mistä ei tinkisi. Vaikka usein sitä saattaa kelailla, että mitä tälläkin summalla sais kaupasta. Mutta erityisesti yrittäjyyttä pitää aina tukea. Ja elämyksiä ei koskaan ole liikaa! Eikä rahalla mitattavissa. No okei, jos tuola nyt kaljatuopposen ja seitanlätyshkän kanssa istuis joka päivä maailmaa parantamassa niin. Loppu historiaa. Mutta se fiilis, kun voi nauttia ja tiirailla ihmisiä, ulkoistaa safkaduunauksen ja olla hetken ilman huolen häivää. Sen aistirikkaan kulinaristikokemuksen ansaitsee jokainen! Vaikka sitte joka toinen päivä. 

Nautittaan, 

-R

TSEK ite: 

Arthouse Cafe Kehräsaari 

Kehräsaari B, Tampere

ma-to 11-22

pe 11-02

la 12-02

su 12-19