Laatusafkasta, intiimistä tunnelmasta, ikkunoitten takaa hohkavasta horisontista, rennosta musasta ja ilmapiiristä, lautapeleistä, pienistä visuaalisista yksityiskohdista ja erikoisoluista. Joiden valikoimaa on kiva yytsiä ja sitten ottaa kuitenkin se melkein halvin..

Tampereen ravintolagenre on ihan erihieno. En oo päässy tutustumaan siihen vielä kovinkaan kokeneella otteella, mutta tänne nousee koko ajan tosi  innovatiivisia ja persoonallisia mestoja ja tuntuu, että kovalla kiireellä pitäs päästä testaan! Enpä oo myöskään mikään safka -asiantuntija tai rafla -roasteri, mutta tunnistan kyllä freessit, aidot maut ja laadukkaan kasvis -sapuskan. Tunnustelen mestoja myös omalla visuaalisella, moniaistillisella hohoh(silloin kun ne aistit on terässä, aina ei..) otteella, joten siihen luotettakoon. Ainakin itse luotan.

Viime aikojen testatuin on ollut juuri avajaisensa viime viikonloppuna viettänyt Arthouse Cafe Kehräsaari. Leffateatteri Niagaran yhteyteen ja entisen legendaarisen 931 -baarin tiloissa aloittanut kahvila-rafla on kaikkea yllämainittua. Ruoka+juoma+musa+taide. Se vaan toimii!

Täytyypä heti myös tähän väliin kertoa, että manseilla lautapelailu -aktiviteetti on siirtyny ihan nextille levelille! Lautapelejä on kattavasti monissa mestoissa ja itselläni ne tuo ainaki mielleyhtymän jonneki ahh nii seesteisille kasari-ysäri ajoille, kun somet oli kaukanen tulevaisuuden ajanvietto -painajainen vain. 

Arthousessa yhdistyy monta tekijää, mistä itse nautin. Simppeliä ja vaivatonta palvelua, minimalistisesti taidetta (ainakin tämän hetkisessä näyttelyssä) ja kiireetön meininki, jota usein tahdittaa vaihtuvat dj:t. Oma tunnelmasa syntyy aina siitä, kun musan kanssa kikkailee ihka oikee ihminen! 

Ja härreguud, kun näitten kookoslaksakeitto onkin koukuttavaa! Lempeän tulisen tofuisen (saatavilla myös lihaversio) nuudelikeiton liemi on mielestäni se juttu. Sitä lusikoisi loputtomiin mmmmm. Maut ovat kyllä muutenkin omaa luokkaansa, kesäkurpitsa, lime, chili, pinaatti ja merileväsuikaleet passovvaa annokseen ku noh, se nenä siihe päähän (En pysty käyttämään sanontoja enää tosissani. Ne tuo mieleen aina ystävän, joka ei ihan ymmärrä sanontoja ja tekeekin niistä sitten vähän omia versioitaan.).

Myös tuhti kasvisleipä sienillä ja juustolla on tullut testattua ja hartaana leivän ystävänä sekin oli menestys! Ruokalistaa on alettu nyt myös päivittää ja pian tuleekin lisää yllätyksellisiä annoksia tarjontaan. Ne pitää ottaa maisteluun sitten heti. Muutoinkin annokset vaihtelevat täällä usein, mutta veikkaanpa, että kuulusa noodlesoappi on ja pyssyy! Juomapolitiikken. Noh, laadussa ei tingitä siinäkään puolessa ja ainakin holilliset onkin hitusen kalliimpia keskimääräseen verrattaen. 

Paikkana Kehräsaari on mielestäni aivan ihanteellinen. Koskenrannan ja laukontorin läheisyys sekä yksi tunnelmallisimmista sisäpihoista, missä oon ikin käyny, tekee Arthousen sijainnista uniikin. Tosin sillä miinuksella, että usein tavan ilta/yöelämän tallailijat eivät ainakaan näillä pakkassäillä uskaltaudu ydinkeskustaa kauemmas, jossa pubbelot ja ravintolat syleilevät likitysten turvallisesti toisiaan. Se on hiukan sääli, mutta uskon, että kun keväiset tsirpittelyt taas alkavat, löytää tännekin tiensä yhä useampi.

Avajaispäivä perjantai oli juuri sellainen viserrysten ja uusien avautuvien ovien päivä, että omasta pienoisesta alakulostani huolimatta hengittelin ihmisten energiaa ja vedin ihan pakkomielteisesti jokaista auringonsädettä. Ravasin hörppimässä ennen ja jälkeen palaverin pikaset kauramaitokahvit, läikyttelin ja riisuin ja puin eestakas kerrosvermeitä, koska ulkona oli kylmä, mutta Arthousessa sisään puskeva aurinko lämmitti posket punottamaan. 

Illan meininki olikin sitten ihan huisin rento, myös omalta osaltani. Paikka oli sopivasti täynnä, ihmiset tyytyväisen hymmyileviä, snäkkiä ja hiveleviä tuoksuja riitti ja djt: huolehti leppoisista elektronisista saundeista. Oli kiva myös käydä häiritsemässä höpinöimässä ihmisille kuvaamisen ohessa.

Vaivattomuus onkin mielestäni Arthousessa se juttu. Huono asiakaspalvelu saa huonolle tuulelle ja voi pilata koko päivän. Ylipäänsä arjessakin ihmiskohtaamiset ja niiden sujuvuus&helppous on tärkeetä (kuulostan: kaupantäti Reetta K-Marketista van päivvää!) Täällä se toimii niin henkilökunnan kuin asiakkaidenkin puolesta. Eräs keskiviikko hengailtiin, pelattiin yatzya ja safkailtii kiireettömästi pikkuhuun kanssa ja voin kertoo, ettei hmmm äänekkäähkön alle kouluikäsen kanssa iltasaikaan rafloissa ilman pahoja katseita ole mikään itsestäänselvyys! Vaikka usein, me aikuset niitä mekkaloitsijoita just ollaankin. Ja nii pittääki, sopivasti pittää iiäntä, että täälä maalimassa joteki pärjää!

Ja hei, palasen muistoa Helsingistä tuo tulevana sunnuntaina sipsarit. 27.1 klo 12 alkaen Arthouse cafessa on nimittäin sipsikaljavegaani -brunssi ja sen menu pitää sisällään niin tuttuja makuja kuin omintakeisia tasteja.  Ainakin vegepulla-pastasalaatti kuulostaa niin mielenkiintoiselta, että tekisi mieli maistelemmaan. Yhteisöllisyys ja ahh rasvasuolamättö on niin tarpeen välillä!

Just tuossa frendin kanssa siis todella syvällisiä keskusteluja kahvikuppisten äärellä käytyämme puhuttiin siitä kui raflaointi on semmoi, mistä ei tinkisi. Vaikka usein sitä saattaa kelailla, että mitä tälläkin summalla sais kaupasta. Mutta erityisesti yrittäjyyttä pitää aina tukea. Ja elämyksiä ei koskaan ole liikaa! Eikä rahalla mitattavissa. No okei, jos tuola nyt kaljatuopposen ja seitanlätyshkän kanssa istuis joka päivä maailmaa parantamassa niin. Loppu historiaa. Mutta se fiilis, kun voi nauttia ja tiirailla ihmisiä, ulkoistaa safkaduunauksen ja olla hetken ilman huolen häivää. Sen aistirikkaan kulinaristikokemuksen ansaitsee jokainen! Vaikka sitte joka toinen päivä. 

Nautittaan, 

-R

TSEK ite: 

Arthouse Cafe Kehräsaari 

Kehräsaari B, Tampere

ma-to 11-22

pe 11-02

la 12-02

su 12-19