Sinä päivänä
Iltanen arskatyyppi laskee kiirehtien horisontissa. Aina yhtä ahtaan eli siis tosi onnekkaan bussin sumee ikkuna ja tussitöhräykset, ohi suhahteleva liikenne vilisee silmissä. Loppukesän viimeset säteet heittelee varjojaan ja hymmyilee. Oon menossa jonnekin, joka on jo ihan koti, vaikkei ihan vielä olekaan. Se sympaattinen kadunkulmaus ja sen pitserian, jonne saa jonotella aina ulos asti, tuoksu. Tässä […]