Vikat, ekat ja taputtelut -Prost 2019!

No morrje!

 

Nonih. Blogi -breikit sunmuut lusittu ja ni on muute viime vuosikin.  

Mitä teille kuuluu, mite männöö ja onko uus vuos hyvä hä!

Sen uuvven kynnyksellä usein tehhään niitä lupauksia ja muistellaan haikein ja sensemmosin mielin & kuvin mennyttä vuotta. Itte en oo aiemmin liiemmi aatellu. Aiemmin se nyt on vaan vaihtunu, lähinnä yhen numeron muuttuminen isommaks ja thats it. Mut tällä kertaa tuli vähän sitten kelailtuu, vähän enemmänkin. Ja rustailtua! Sekä selailtua kuvamatskua, jota ei uuteen luuriin tallentunu ku pien murto-osa. Taisinpa myös painaa jotain puhtaalta pöydältä -napin tapasta.

Mutta! Parkuitku vollauksethan näistä muutamistaki melkein pääs. Nojoo pääsi! Vaikka vuosi 2018 oli aika karmee, niin se oli myös täynnä rakkauvven juhlintoja ja hemmetin hienoja hetkiä, joihin pysähty kaikki aika ja maailman tarkotus. Kiitollinen niistä, amen.

 Lainadogeja Alppilassa

 Tasapainoilua Saksan mailla

Kevät vilkutteli Frankfurtissa.

Toukokuu Trees

Aitahengaajat Oulusa tahdontahdon -juhlissa

Ihan vähän kuumis päivä Helrideillä

Katumeditaatio -moment? Ja haha siis mikä kypärä meikäläisellä on päässä

Rambobambot hiekkasärkillä

Oi kesäkuu&partner in crime

Jottai kajjaanilaisia alkusyksyn hääriennoissa

 

 

Here we go, viimene valitusvirsi. Vuosiin ei oo näi paljo purkanu sanoihin. Oon avautunu, kirjottanu yöllä mielessäni, unissakin, sitten paperille, kirjeitä, some -kanaviin, keskusteluihin (joidenkin mielestä varmaan raivostuttavuuksiin asti krhhm..apologies), päiväkirjaan, runoillu onnibussissa, lehtien yläkulmiin, old school -tekstareiden muistiin, duuneihin, hmm vessapaperiinkin.  

Voisin vuodattaa myös tähän lukemattomia lauseita siitä, miten hirveä ja hirveän antava se yhtä aikaa oli. Vuos2018. Miten paljon surullisia, ikäviä, raivostuttavia sattumuksia ja tapahtumia, huolta, huonoa tuuria perätoisensa jälkeen, mokailuja, muutoksia, voimaannuttavia ja sitten taas sekavia ja lamaannuttavia hetkiä se piti sisällään. Monen opin ja kasvun paikka, vaikkei kaikkeen tietysti itse vaikuttaa voi. Omaan käytökseen ja asenteeseen kyllä. Silti olen myös sitä mieltä, että erityisesti nykyajan posi/mindfulness/eheytymis yms yms. överikorostamisesta huolimatta myös kaikki huonot ajanjaksot ja negaatiot on otettava vastaan. Ne on vaiheita, ja kunhan ei tuomitse itteensä tai muita niin ne jäävätkin sellaisiksi. Me ollaan kaikki heikkoja välillä. No shit sherlock.

Ja kyyllä, kirjottaminen on henkireikä. Tullee olemaan. Mutta nyt helepottaa.  Ja voi taas keskittää voimavaroja vähän muuhunkin. Ja muihin! Josta tulikin vielä mieleeni, että vuoden aikana on korostunu entisestään taas kaikessa kliseydessään ystävien merkitys. Huh ja sniff taas, voin vaan sanoo KIITOS te! Ja Helsinki, vidsi miten kiva on välillä muistella aikoja siellä huuhh. Onneks ei oo kaukan.

Ja kuten kerrottu, olihan tuossa 12kk sisällössä ihan huiseja juttuja, projekteja, tapahtumia, ihmisyksilöitä, reissuja (vaan kaks kolme Suomen ulkopuolelle, tässä asiassa joutanee ryhdistäytyy viimestään, kun hommat kasassa) joten eisseny pelkkä mörön perrkele ollut. Missään nimessä. 

Van taputeltu ny. 

Ylläällä tän aamunen ja uhh miten laadukas kuvavaljakko, mietintämyssyt muhi ja surrur aivot kofeeinista vähänkö suli. Paitsi minimmällä, hope so. 

Bongaus somesta: ”Luemmeko kuvia länsimaissa vasemmalta oikeelle niin, että katse vasemmalle tarkoittaa katsomista menneeseen ja katse oikealle kohti tulevaa?” Pekka Korvenoja.

Hmm. Minne päin vaan, mut etiäpäi. Vähän pakkokin, koska opp op oppariii on saanut nuhjuisen starttinsa ja itseasiassa oon ihan saakelin innoissaan! Uudet ihmiskohtaamiset itessään on aina erittäin jepa, mutta pääsen sen lisäksi tirkistelemään hihih heidän koteihinsa ja valokuvaamaan ja haastattelemaan taas, mistä tykkään niin kovin. Ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin myös yhteistyöhön erään toimituksen kanssa Tampereella. Myöhemmin näistä lissää. Luppaan tuoda palasen sitä meininkiä myös tänne.

Oon plääniny muutenkin vieväni tätä postia täällä visuaalisempaan ja ammatillisempaan suuntaan. Venaan, hetki kerrallaan, erityisesti alkukevättä, kun pääsee tutustuu taas eri leveleillä tähän kaupunkiin, johon on edelleen yhtä vastaihastuksissain. Ja, että pääsee toteuttaa kaikkia niitä proggiksia, idiksiä ja haaveita, jotka oottelee oikeaa hetkeä ja puhkeamistaan.

Oodit muute myös tuolle lumelle, mahtavaa, kun sitä on noin paljon. Kyllä meillä pohjoosessa oltas ylpeitä tästä hohoho. Ni ja valoa taas vähän enemmän ja pitempään myös oh yeeess! Siitä tulee myös hirmuset laskuhimot ja mäkeen on kyllä päästävä niiku asap. 

Kaiken, siis ihan kaiken voi aina luovia uudestaan ja loputtomiin, En kyllä edelleenkään anna uudenvuoden lupauksia, älkääkä antako tekään jos ei huvita. Huvitan kyllä vuonna 2019 ihan kaikenmoista. Jos vaan huvittaa huvittaa. Noni hehe.

 

 

Ja hei muuten menovingssuu tulevana vloppuna Tampesterilla hengaileville:

Kehräsaaressa on meleko uutukaisen Arthouse Cafen avajaiset pe-la! Intiimi fiilistely -mesta, on taidenäyttelyä, deejiitä, laatusafkaa, -juomaa ja hyvis jengiä! Go go 

 

Siispä yläfemmat kaikelle vanahalle ja uuvvelle plus teille, vähä kiva ku löysitte postiini! Rietasta eli mielirikasta tammikuuta mates!

 

-Reetta pus

 

Ps. Alempana parisen tuoreempaa räpsyä. Hymysiä ja iice ice beibi.

Kuukauden sisällä matskuja järkkäriin kerääntyny ainaki 1000000xMt, niitä lissää laterr!