Sanat ovat tekoja ja teot ovat sanoja tai toisinpäin tai päinvastoin
Näin alkuun voisin kertoa, että olen selvinnyt hengissä tähän asti kuten te kaikki, jotka lukevat tätä tekstiä.
Ei vaan. Selvisin vatsataudista. Kirjoitin aluksi mahatauti, mutta terveysneuvonnan sairaanhoitaja puhui sairaudesta nimeltä vatsatauti, joten pidän sitä korrektimpana. Mahahan viittaa muuten vaan mahalaukkuun kun taas vatsaan liittyy myös suolistoa. Wow! Aika jännä. Ei oikeasti. Lupasin tulla töihin. En hirveästi ollut ottanut keikkoa vastaan. Ei niitä tosin hirveästi tarjottukaan. Otin kuitenkin.
Ensimmäinen työvuoro meni kuin kissa pahvilaatikossa. Eli siis luonnostaan, jos jolleki ei kyseinen termi ole hallussa. En tiedä onko ko. termiä edes olemassa. Jos ei, niin nyt on. Menin työpäivän jälkeen tapani mukaisesti kasvattamaan egoani salille kaverini kanssa. Kaiken tein aivan tavanomaisesti. Illasta lähdin tindermätsin kanssa kaljalle. Tulin ajoissa kotiin, vedin iltapalan naamaan ja menin nukkuun. Näin kamalia kävelyunia, jossa voin pahoin. Heräsin, menin sohvalle istumaan. Tein äkkiä diagnoosin; ehkä söin liian ison iltapalan ja menin liian aikasin sänkyyn ja tämän takia oksettaa. En tietenkään halunnu myöntää sitä itselleni, että olisin mahdollisesti tulossa kipeäksi. Halusinhan ne sunnuntailisät töistä ja pysyä sovituissa asioissa. Puolisen tuntia selvittelin päätä kunnes puoli kolmen aikaan yöllä huuto-oksensin vessassani, räiskytin oksennusta pitkin vessanpönttöä, käsilleni, lähes joka paikkaan. Otin Rennien. Soitin työpaikalle, sanoin, että herätin juuri naapurini. Kerroin, että tule hakemaan tuplapalkkaani. Oksenin veden, jonka ehdin juoda. Ripuloin. Otin särkylääkettä ja nukuin paskan yön. Aamulla kävelin vessaan ripulit melkein housussa selkä kyyryssä, viimeisillä voimilla. Tauti oli vienyt kaikki voimani. Soitin päivystykseen, mutta mokoma puhelu meni suoraan terveysneuvontaan. Perkele. Täti rauhoitteli ja kertoi, etten ole kuolemassa. Sain maagisesti voimia vaikkakin edelleen oli vaikea löytää asento, jossa en tuntenut kipua tai muuta fyysisen ahdistuksen tuntua. Elämä oli täyttä paskaa.
Vesikuuri, puolukoita, Vital-mehua. Voimat minimissä. Kaksi päivää. Ei tarvinnut onneksi huolehtia ruoanlaitosta. Tai syömisestä. Ei ollut edes nälkä. Nukkumista, nuokkumista lähes koko päivä. Seuraava päivä yhtä pelaamista. Kolmantena päivänä hirveä mania. Yö meni täydellisesti. En edes ripuloinut sänkyyn kuten edeltävänä yönä. Se tapahtui onneksi vain kolme kertaa. Tuli muistoja vauva-ajoilta. Mania, joka ei oikeasti ole mania. Tai no kutsun tätä maniaksi, koska se kuvaa parhaiten omaa energiapiikkiä, jolloin saan kaikista eniten asioita aikaan. Tällä hetkellä tehtävälistalla olisi ollut opinnäytetyön tekeminen. Päätin kuitenkin kirjoittaa näinkin hienon tarinan omasta vatsataudista. Ajattelin, että tämä uskomaton tarina voi auttaa jotakuta vertaistuen tavoin. Kaikesta selviää, välillä vaan pitää herätä jalat täynnä ripulissa ja kävellä nöyränä poikana suihkuun, haistella paskanhajua loppupäivä, pestä pyykkiä, ripuloida jne.. Joskus pitää kävellä kaiken paskan läpi, että voi saavuttaa jotain. Minun saavutus on tämä teksti. Olen melko paska kirjoittaja, siksi voin olla ylpeä tästä.
Oikea syy tämän blogipostauksen kirjoitukseen oli oikeastaan se, että haluan laittaa itselleni muistiin tärkeän asian itsestäni. Olen nimittäin ollut aina kaiken tulevan stressaaja. En täysin tiedä, onko olenko saanut mahtavan määrän itsevarmuutta näiden elämänvuosien aikana, mikä on helpottanut suhtautumaan tuleviin tapahtumiin ja asioihin paremmin. Vai onko se välinpitämättömyyttä? Laiskuutta? Olen myös todella paha tarkistelija. Tällä siis meinaan, että tarkistan usein tiettyä asioita; onko lompakko, avaimet yms. tallella. Sekin on ajan myötä hävinnyt. Tai siis avaimet ja lompakko on aina mukana, mutta esim. kun lähden kouluun saatan jättää reppuni kotiin. Joskus muistan vasta koulun aulassa. Reppu on siis käytännössä silmälasikuljetusta varten. Tämä oli vain yksi esimerkki. Jään seuraamaan tätä tilannetta. Tämä kappale siis vain muistutuksena itselleni.
Viimeiseksi. Olkaa kiitollisia ystävistä, jotka tukevat sinua silloin kuin sitä tarvitset. He ovat oikeita ystäviä, muut ovat vaan perseilijöitä, jotka vaan kuluttavat aikaasi.