Hiekka pitää sanansa

Tarkoituksena tässä postauksessa välttää sanat: kiire, muutto, työharjoittelun eka viikko kohta takana, rästit ja sit muutama tuhma sana.

 

Mutta aion silti käyttää niitä. Takana lähes neljä päivää uudessa työharjoittelupaikassa, loistava risteily kaveriporukassa, kuntosalivapaita päiviä. Edessä olis kolme viikkoa harjoittelua, muutto, helvetisti koulutehtäviä, kuntosali ja End Of Watch (Kellon loppu). Harjoittelua olen suorittamassa kotihoidossa. Jep, jos olisin saanut valita, olisin tekemässä oikeita hommia ja tienaamassa sairaanhoitajan miljoonia. Mut ei. Yksi syy lisää erota EU:sta.

Ei se mitään, kotihoidossa työskentely on itse asiassa aika rentoa. Turhaan media on mustamaalannut sitä. Sairaanhoitajilla ei oo mitään hätää. Välillä joutuu keksimään töitä, esim. luet omaa sähköpostia viidennen kerran tunnin sisällä vaikka et edes odota keneltäkään viestiä (no okei, toivon, että jumala laittais kiitosviestiä mun päivittäisistä hyvistä teoista). Alemman koulutuksen saaneet tietenkin rehkivät pylly punasena ilman ruokataukoja, puolet asiakkaista jää ilman hoitoa ja lääkkeet annetaan tuplasti jne.. Enhän minä välitä, koska olen kansanedust… sairaanhoitajaopiskelija. Noh maailman menoa voi aina arvostella ja valitella, mutta ei se valittamalla parane. Vaihtamalla joo. Teen sen heti kun herra Hawking keksii meille laitteen, jolla pääsee maailmaan, jossa ei ole ärsyttäviä pilkunnussija äidinkielenopettajia, lääkäreitä, jotka päivystää ainoastaan tuplapalkkapäivinä ja Päivi Räsäsiä, jotka ovat vaan yksinkertaisesti väärässä kaikessa.

End of Watchia voisin pitää yhtenä parhaimpana elokuvana. Miksi? Koska Jake Gyllenhaal. Ei vaan. Kyllä vaan! Elokuvassa on onneks kaikkea muutakin huippua, kuten ohjaus, tarina, musiikki, tunnelma, Jake. Kerran olen elokuvan nähnyt tv:stä, mutta mielessä tuhansia kertoja. Olen nyt pitkään haaveillut sen katsomista uudelleen, mutta aikataulu ei anna yhtään periksi. Siinä paremmassa maailmassa saa itse päättää kuinka monta tuntia  vuorokaudessa on ja kuinka monta kertaa voi katsoa End of Watchin ilman, että joku leimaa sut homoks.

Tälläistä ajatuksenjuoksua tänään. Kuunnelkaa Editors – Bricks and Mortar (https://www.youtube.com/watch?v=FiewuA-xM54).

Suhteet Oma elämä Seksi Ystävät ja perhe

Englantia puhuva venäläinen jääkiekkotoimittaja

On mahdoton ja absurdi ajatus. 

 

Useat lukijani varmaan ihmettelee kahden viikon taukoani. Ei hätää, en ole kuollut. Sain hienosti hoidettua kaikki rästitehtävät ja -tentit. Opettajilla on kuitenkin selkeesti salaliitto mua vastaan, joten kun olen hoitanut vanhat tehtävät, tulee samantien uusia, tuplasti. Sillä aikaa kun olen hukkumassa tehtäviin, aion kuitenkin nauttia hieman elämästäkin. Nautinnon tuovia asioita ovat ehdottomasti kevät (AURINKO), muuttoon liittyvät asiat kuten pöytä-projekti, kuntoilu (ei oikeasti, halusin laittaa tämän trendikkyyden takia), ensi launtain risteily, uusi läppäri, puolisoni. 

Helsingissä asumisen hyviä puolia on ehdottomasti surkea talvi ja aikainen kevät. Huonoina puolina on surkea talvi ja aikainen kevät. Auringon valo on kuitenkin tuonut lähiaikoina uskomattoman paljon henkistä ja fyysistä voimaa. Sen sijaan kuntoilu on tällä viikolla jäänyt yhteen kertaan. Syytän siitä typerää kuntosalia, joka on kiinni hiihtoloman ajan. 

Muuttoon olisi enää lähes viikko. Vaikka uusi kämppä on kymmenen neliötä pienempi, se on parempi, kivempi ja se sijaitsee hyvällä alueella. Muuttoon on liittynyt myös monia sisustukseen liittyviä muutoksia, kuten em. pöytä-projekti. Löysin meidän roskakatoksesta harmaansinisen pyöreän pöydän, joka oli juuri sellainen mistä oltiin puolisoni kanssa haaveiltu. Kun sain varmistuksen puolisoltani WhatsAppin kautta, raahasin tuhat kiloisen pöydän kolmanteen kerrokseen. Pöytä oli lähes täydellinen väriä lukuunottamatta. Eilisestä lähtien olen viettänyt aikaa enemmän touhuiluhuoneessa talon alakerrassa kuin kotona sohvalla. Helvetinmoisen hiomisen jälkeen, pyyhin pöydän märillä alushousuillani ja maalasin valkoisella öljyliukosella maalilla. Ainoa virhe oli se, että maalasin vääränlaisella maalilla. Mutta ei se mitään.

Risteily on kaveripiirissäni yksi tapa juhlia yhdessäoloa. Sitä juhlitaan muutaman kerran vuodessa merellä. Lisäksi haetaan halpoja kotimaisia alkoholituotteita vironmaasta. Näistä reissuista on tullut oma juttunsa, sillä risteilyn tapahtumia yleensä muistellaan useasti ja jaetaan muille uskomattomina kertomuksina. Kaveri, jolla on eniten uskomattomia kokemuksia/kertomuksia ja kertomisen taito, on suosittu ja ihailtu. En näe kuitenkaan tilanteessa hirveästi pahaa. Pidän kaveriporukastani ja hauskanpidosta. En ehkä ole hyvä kertomaan tarinoita, mutta olen hyvä nauramaan.

Läppärin hommaaminen liittyy osittain sisustusuudistukseen ja kompromisseihin. Uudessa kämpässä nimittäin ei tule olemaan tietokonepöytää. Tietokone löytää itsensä uudesta kämpästä tv:n vierestä. Tässä työskentely tulee olemaan erilaista ja vielä vaivalloisempaa kuin nykyään. Läppäri helpottaa huomattavasti arkea.  

 

Aion julkaista tämän postauksen ilman oikolukua, joten jos tekstissä esiintyy kirjoitusvirheitä tai outoja sanajonoja, älä ilmoita niistä mulle. Niiden takana on mitä ilmeisimmin maalin imppaaminen. Seuraavaan postaukseen aion keksiä jotain uutta ja siistiä. Ehkä joku kuva voisi tätä blogia piristää, sillä teksti ei ilmeisesti sitä tee.

Suhteet Oma elämä Liikunta Mieli