Viime joulukuussa tyttäremme oli ensimmäistä kertaa yökylässä Tanskan mummulassa. Minä ja mieheni pääsimme viimein viettämään kauan odotettua deitti-iltaa Kööpenhaminaan. Kävimme Tivolissa joulumarkkinoilla, ravintolassa syömässä ja vietimme yön kivassa hotellissa. Seuraavalla viikolla oli tiedotustilaisuus, jossa kerrottiin Tanskan tiukentuvista koronarajoituksista. Koulut ja lähes kaikki palvelut suljettiin; ruokakaupat ja apteekit saivat pitää ovensa auki.

Joulukuun deitti-illan jälkeen ei ollakaan enää nautittu ravintolaillallisista. Onneksi kotona on hyvä kokki! Olen myös iloinen siitä, että ehdimme viettää kivan, kauan suunnittelun päivän ”ihmisten ilmoilla” ennenkuin kaikki suljettiin. Nykyään kodin ulkopuolinen elämä rajoittuu lähinnä ruokakaupassa käymiseen ja ulkoiluun. Vaikka nautin luonnosta, odotan innolla sitä, että viikonloppuisin olisi muutakin ohjelmaa. Harmillisinta on, ettei tiedä, kuinka pitkään tämä jatkuu. Osa palveluista avautui tänään, osa ilmeisesti huhtikuun alussa – ainakin näillä näkymin.

Korona-ajan olen tehnyt töitä etänä. Minulla on sen suhteen ristiriitaiset tunteet. Pidän siitä, että aamuisin ei ole kiire. Syömme Estherin kanssa rauhassa aamupalan, katsomme TV:tä ja leikimme ja  halailemme ennenkuin lähdemme päiväkotiin. Lounastauolla käyn usein lenkillä ja päivän aikana, töiden ohella, saan siivottua ja pestyä pyykkiä. Kotoa työskentely on joustavaa; saan työt hoidettua, mutta myös pidettyä kodin siistinä (ainakin iltapäivään asti ennenkuin isä ja tytär palaavat kotiin). Mutta voi että, miten kaipaan työkavereitani ja heidän hauskoja juttujaan! Ikävöin myös bussi- ja junamatkaa töihin. Työmatkani saisi mielellään olla lyhyempi, mutta muuten minusta on kiva istua julkisissa, kuunnella musiikkia ja tarkkailla muita kanssamatkustajia. Tiedän kuitenkin, että etätyöskentely ei jatku loputtomiin ja nyt pitääkin nauttia kiireettömyydestä vielä kun voi.

Mieheni on tehnyt koko korona-ajan töitä normaalisti, sillä rakennusalalla etätyöskentely ei oikein onnistu. Myös Esther on ollut koko ajan vuggestuessa, sillä vaikka koulut ovat olleet suljettuina, päiväkodit ovat olleet auki. Tämä on hyvä juttu, sillä tyttäremme tykkää olla päiväkodissa. Aamuisin hän odottaa eteisen oven edessä (tilannekuva alla), että milloin mennään ja kun olemme perillä, ei hän aina ehdi edes vilkuttaa minulle hyvästiksi. Kiire leikkimään kavereiden kanssa! Päiväkotikavereista on tullut hänelle tärkeitä ja heidän nimiään toistellaan myös kotona.

Olen monesti miettinyt, mitä kaipaan elämästä ennen koronaa. Kaipaan ystäviä ja perhettä, brunssia lempikahvilassani, joogatunteja Roskildessa ja jopa ostoskeskusten hälinää. Miten ihanaa olisi myös mennä vaikkapa uimahalliin pitkästä aikaa! Kun muutin Tanskaan, muistutin itseäni ja läheisiäni siitä, että Tanska ei ole kaukana, vain reilun tunnin lentomatkan päässä Suomesta. Tällä hetkellä tuntuu, että Suomi on kaukana. Turhaa matkustamista on suositeltu välttämään, joten emme ole korona-aikaan matkustaneet Suomeen ollenkaan. Toivottavasti ensi kesänä pääsisimme taas rantasaunaan!

Pienestä turhautumisesta huolimatta, meillä on kuitenkin asiat hyvin täällä. Tanskassa tuntuu jo keväältä ja se tekee minusta aina vähän onnellisemman. Kukkia on jo bongattu ja auringonpaisteesta tulee aina ihana kevätfiilis. Ja kuka tietää, ehkä pian pääsemme taas nauttimaan kupit kahvia terassille? Jollei kahvilaan niin sitten ainakin omalle, tänä keväänä valmistuvalle terassille. 🙂