Valoa tunnelin päässä

Viikko nro 2 käyntiin! Mites siellä Suomen maalla voidaan? 

IMG_20180610_221646.jpg

Yksi huono (jos ei useampikin, mutta ehkä arkea häiritsevin) puoli kahden vuorotyötä tekevän ihmisen kämppiselossa on se, että kun toinen on ollut yövuorossa ja toinen on vapaalla, niin se vapaalla oleva ei juuri kotona touhuta mitään, jotta toinen ei herää. Tänään minä olen ollut se vapaalla olija ja toinen nukkunut. Vielä se, kun ei tiedä, millaiset unenlahjat toisella on, niin menee kuin haamu pitkin asuntoa ja nyhjöttää huoneessaan.

Kello on Norjan aikaa nyt 17.20 ja hän äsken vasta heräsi. Se on aika pitkä aika se olla tekemättä mitään. No, toisaalta olen minä tehnyt. Ninjan lailla olen käynyt kaupassa, purkanut ostokset, syönyt, laittanut tiskikoneen päälle, vienyt roskat. Pyykkiäkin pesin, mutta meidän pesukone on kellarikerroksessa kahdet portaat alaspäin, joten se ääni ei unia häiritse. Melko jämeränä kanta-astujana hiljaa kävely on haastavaa, mutta toisaalta saapahan luistella luvan kanssa villasukilla pitkin laminaattia.

Tiedättekö, mulla on parempi mieli! Kyllä! Kaksi vapaata perehdytyspäivien jälkeen teki hyvää ja nyt viikonlopun olin töissä, ensimmäistä kertaa vahvuudessa. Luulen, että se, ettei ollut enää perehtyjän roolissa, auttoi jo itsessään, sillä sai tehdä omaan tahtiin ja omia päätöksiä. Tottakai joudun paljon kysymään, mutta nyt ei tarvinnut seurata toista ja olla vain tiellä. Toki oli viikonlopussa sellainenkin plussa, että tuuraamassa oli talon kolmas suomalainen, minun ikäinen tyttö terveyskeskuksen puolelta, jossa hän normaalisti työskentelee. On ollut vuosia tuolla osastollakin, jossa sitten käy oman päätyönsä ohella tekemässä keikkaa aina aika ajoin. Oli tosi mukavaa hänen kanssaan ja onneksi sai sitten paljon taas uusia vinkkejä ja ohjeita ja ylipäänsä sai kysyttyä asioita. Asioita, kuten mikä on esimerkiksi norjaksi pissa tai kakka tai miten kysyä, onko maha toiminut 😀 pieniä, mutta oleellisia asioita maailmassa, jossa vatsantoiminta määrittelee ihmisen suurta osaa hyvinvoinnista. 

IMG_20180610_192744.jpg

Jotain tapahtui myös ymmärryksen suhteen ylipäänsä, sillä viikonlopun ajan ymmärsin paljon paremmin ihmisiä. Ehkä kahden päivän sulattelu auttoi ja ylipäänsä kenties se korva jo alkaa tottua? Alkaa sana sieltä, sana täältä tuntua tutulta ja oli useampikin kerta, kun sain itseni kiinni siitä, että minä sekä kuuntelin keskustelua että sen hyvän lisäksi myös ymmärsin sitä. 

Potilaiden kanssa onneksi keskustelu on hyvin lyhytsanaista, ja heidän kanssaan pärjää vähän paskemmallakin sanavarastolla. 

Viikonlopun jälkeen on olo, että kyllä minä pärjään. Tiedän, että tulee paskojakin päiviä ja suuria epätoivon hetkiä, jolloin tekisi mieli painua suoraa päätä kohti tuota muutaman kymmenen metrin päässä olevaa jäämerta, mutta nyt tiedän, että tulee hyviäkin päiviä. Päiviä, jolloin töistä voi lähteä hymyssä suin. Kuten esimerkiksi lauantaina, kun olin iltavuoron päätteeksi antanut ensimmäistä kertaa raportin yövuorolle. Jännitin kamalasti, mutta hyvin meni ja siinä auttoi se, että minua kuunteli kolme muunmaalaista ihmistä; yksi espanjalainen, yksi serbialainen ja yksi filippiiniläinen. Jokainen heistä ollut aikoinaan samassa tilanteessa kuin minäkin. Aloittelemassa kielen kanssa, pitämässä raporttia ensimmäistä kertaa. Hirveän ymmärtäväisiä ja kannustavia ihmisiä.

Täytyy kyllä sanoa, että mukavimmat ihmiset, mihin töissä olen tutustunut, on ollut jotain muita kuin norjalaisia. En sano, että norjalaiset olisivat tympeitä, mutta en tiedä, joku ero on. Samaa sanoi tämä irtisanoutunut suomalainen, M, myös. Että norjalaiset ovat hieman sisäänpäinlämpiviä. En tiedä, voiko miten yleistää, hänellä tosin kokemusta on useammankin vuoden ajalta, ja itsellä nyt vain tämä muutama päivä. Toki omaan kokemukseen vaikuttaa se, että ainakin varmasti tuon työpaikan norjalaiset hoitajat ovat kovin väsyneitäkin siihen, että heillä on paljon ulkomaalaisia, joiden jokaisen kanssa on joutunut aloittamaan alusta kielen ja kaiken muunkin kanssa. Ettei enää jaksettaisi jankata ja puhua selkeästi ja hitaasti ja tulla ymmärretyksi. Tottakai sellaiseen väsyy, voin kuvitella. Eilen juttelin erään Veran kanssa, joka on koko alueen sairaanhoitopiirin (?) pomo, oli sunnuntain ratoksi käymässä työpaikallaan. Hän huolehti siitä kovin, että olenko kokenut ulkopuolisuuden tunnetta tai saanut huonoa kohtelua, ja hän sanoi, että se ei ole mitään henkilökohtaista, jos joku tuntuu väsyvän vaikka minun kanssa, kun en ymmärrä kaikkea. He ovat vain väsyneitä, piste. Se ei ole minusta johtuvaa. 

Koska viikonloppu oli mennyt niin hyvin, jäin sitten eilen tekemään iltavuoronkin aamuvuoron päätteeksi, kun iltavuoron sairaanhoitaja oli sairastunut. Päättelin, että tulen pärjäämään, koska oli ollut kovin hiljainen aamuvuoro, eikä noiden vanhusten kanssa ole kuin ateriasta toiseen elämistä. Se nuorempi suomalainen oli aamuvuorossa, tiesin, että tulisin jäämään iltavuoroon ilman henkistä kielitukea. Mutta halusin jäädä silti. No, ei siinä, hyvin meni, mutta 15 tuntia samaa asiaa jankkaavien dementoituneiden norjankielisten vanhusten kanssa vei kyllä täysin mehut ja olen ollutkin tänään aivan loppu. Nukuin kuin tukki, enkä meenannut jaksaa edes ylös nousta, joten siinä mielessä ihan hyvä, että piti hissutella nukkuvan kämppiksen tähden.

IMG_20180610_090714.jpgPakko oli napsasta kuva vanhusten normaalista aampalasta, mitä heille tarjoillaan. Leipää hillolla. Leipää kuulemma on kaikkialla. Leipää leipää leipää. Vaaleaa leipää. 

(Tässä välissä sattui juuri sopivasti kämppis heräämään, joten minähän hyökkäsin kysymään, onko imurointi ok, huristin koko kämpän läpi maailman huonoimmalla imurilla ja luuttusin päälle. Nyt hyvä!) 

Tänään sain puhelun tuossa aamupäivällä, että kiinnostaisiko yövuoro, jälleen yksi sairastapaus (näitä kuulemma tuolla riittää). Kyllä se hetkellisesti kiinnosteli, vaikka silloin ei olisi ollut yhtään vapaata tässä välissä, keskiviikkona kun iltavuoro häämöttelee. Jäin kuitenkin sen verran empimään, ettei soittajalla ollut aikaa jäädä odottelemaan vastausta, joten se meni sitten siinä. Toisaalta, järjellä ajateltuna, ihan hyvä. Eiköhän noita ekstravuoroja kerkeä tuolla tekemään. Ja mielellään tekeekin 100 % ylityökorvauksella. Se onneksi on kohdillaan, vaikka tuntipalkka jäikin matalaksi (viitaten edelliseen tekstiin). Ja hei, siitä pitikin mainita, että tuli mailia Accurate Carelta, että ollut jotain neuvotteluja ja tuntipalkka nousi! Ei se nyt 30 euroa edelleenkään ole, mutta nousi se kuusi kruunua 😀 

Hauska muuten seurata tuon firman nettisivuilla olevan profiilini kautta, miten vuoro vuorolta palkkapotti kasvaa, sen näkee reaaliaikaisesti, kun kuittaa vuoroja tehdyksi ja mahdolliset ekstravuorot ja niistä tulleet ylityöt tulee kanssa täysin ajallaan näkyviin. On se pieni motivaattori. Nyt on potissa jo 1300 euroa! 

Ja kyllä, aion olla rehellinen ja avoin näissä palkka-asioissa, koska nehän ihmisiä eniten ehkä kiinnostaa. Tämä toki tulee olemaan tosiaan vain minun kokemus ja minun saama palkka ja juuri tämän tietyn firman maksamana. Jollain toisella toisessa firmassa voi olla ihan eri.

Mitäs muuta. Viime viikolla tosiaan vapaapäivänä näin sitten tätä suomalaista M:ia, jonka kanssa treffasimme tuossa kylän ainoassa ravintolassa/pubissa/kahvilassa nimeltä Messa spiseri/pub. M oli siinä käsityksessä, että sieltä saa ruokaa vain torstaisin ja tätä kysyikin ja ilmeisesti sellaisen kotiruoan osalta se piti paikkansa. Takahuoneessa hääri silloin parhaillaan ruoan kimpussa omistajan äiti. No me otimme päivän annokset, sianlihaleikkeet, perunoita, hapankaalia ja keitettyjä vihanneksia. Nam nam. Nälkä tosin oli, joten oli se syötävä. Norjalaiset oluet ruokajuomaksi.  M puhui vielä meille ruokaan mukaan kahvit ja porkkanakakkupalat, jotka odotti sivupöydällä. Normaalisti ne eivät kai kuulu. Hintaa lystille n. 30 euroa, ruoka joku reilu 20 euroa ja puolen litran tölkkiolut 9 euroa. Että silleen. Paikka oli melkoisen kurjan näköinen, kolkko. Lounasravintolan tyylinen, auki kuitenkin ilmeisesti illempaan saakka, ovessa ainakin lukema klo 22? Tiedä tuota. Oli siellä muutamia asiakkaita meidän kanssa yhtä aikaa, ja heidän lautasiltaan bongasimme mm. hampurilaisannoksia, joten ilmeisesti sieltä sai muutakin. Lienee olisi ollut halvempia. 

Hintatasosta noin muuten, että joo ei ne tuulesta temmattuja ole ne puheet Norjan kalliista tasosta. Ei täällä muuta kohdetta ole kuin Coop-niminen ruokakauppa, ja olen saanut sinne tässä 1,5 viikon sisällä tuhlattua 180 euroa. 180 euroa. On se ihan järjetöntä. Toki olen joutunut ostamaan mm. pyykinpesuainetta, mausteita jne. mutta onhan se nyt silti ihan järkyttävää. Nyt kun sen noin laskee yhteen. Aluksi tuli ostettua suklaatakin ja parit sipsipussit, mutta on kyllä nopeasti valjennut, ettei täällä paljoa auta herkutella. Se suklaalevykin oli halvin ja hintaa neljä euroa. Liekkö tämän mainitsin jo aiemmin. Ostin myös 9 euron sukkapaketin, joita pulju myös myy, koska töissä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin käyttää omia sukkia ja halusin valkeita nilkkasukkia sinne sitten. Tänäänkin ostin ihan normaalin ruokaostosmäärän, en mitään ylimääräistä, kaikki normaaleja asioita, vessapaperirulla ainoa ei-syötävä. Hintaa tuli 39 euroa. 

IMG_20180611_140900.jpgMaksaisitko näistä 39 euroa? Taustalla olevat mausteet, margariini ja öljyt ei kuulu joukkoon. 

Kotonahan en lihaa syö, ja mikäs sitä olla syömättä, kun Suomessa nuo lihankorvikkeet ja proteiininlähteet ovat niin laadukkaita ja monipuolisia, mutta ei minulla ole ollut täällä oikein vaihtoehtoa. Toki onneksi linssejä ja papuja löytyy, mutta olen ostanut jauhelihaa, tänään ostin ruotsalaisia lihapullia valmiina, tuolla ”ravintolassa” söin tuota liharuokaa. Töissä syön, mitä potilaille on tarjolla. Eilen esimerkiksi valaanlihaa kastikkeessa 😀 oli kyllä jännää, riistamaista. Punaista lihaa. Kalamaiseksihan sitä voisi luulla, mutta valashan ei ole kala. Toivotaan, että oli edes eettisesti pyydetty valas, jos sellaista voi olla. 

Tänään kyselinkin rekryfirmaltani, onko minulla milloin ensimmäinen palkkapäivä, kun se on joka kuun 15., mutta että onko jo tässä kuussa vai vasta heinäkuussa. Alkaa nimittäin Coop syödä rahojani sen verran, että kiva olisi heinäkuun alkupuolellakin jotain syödä. Onneksi kuulemma on nyt jotain tulossa jo kesäkuussa, mahtavaa! Siitä innostuneena menin myös ja tilasin itselleni meno-paluumatkan Hurtigrutenilla Tromssaan ensi viikon alkuun. Hurtigruten on lautta, joka menee Norjan rannikkopaikkakunnalta toiselle edes takaisin. Lähtee tuosta ihan parin sadan metrin päästä ja vie suoraan Tromssaan. Hintaa tuli matkalle 156 euroa. Kahdeksan tuntia kestää yksi suunta. Kahdeksan tuntia katsellen jäämerta ja vuonoja, no ei paha. Lähden maanantaina 18.6. klo 16 täältä ja olen Tromssassa vasta 23.45. Varasin hotellin kahdeksi yöksi paikasta, johon on Hurtigrutenin pysäkiltä vain 400 metriä hotellille. Lähtö on sitten 20.6. keskiviikkona, tosin olen takaisin Oksfjordissa vasta kahdelta yöllä torstain puolella. Onpahan tekemistä! Minulla kun on yhteensä kuusi vapaapäivä lauantaista alkaen, en todellakaan aio täällä kökkiä koko aikaa, hulluksihan sitä tulee. Aika vähän on yksinmatkailusta kokemusta, toivon, että uskallan kaupungissa sitten tehdäkin jotain, kuten käydä syömässä ja vaikka viinillä jossain. Aika jännää. Tromssassa voin huoletta puhua vaikka englantiakin, siellä on turisteja, joten minäkin saan olla turisti. 

Löysin onneksi täältäkin yhden aktiviteetin lisää, kun kävin vihdoin kävellen katsomassa yhden lammen, jonka oon kartassa nähnyt. Sieltähän lähtikin sitten viittoja osoittamaan kohti rinnettä ylöspäin, jes vaellusreittejä! Yksi mies siinä sattui autolla olemaan ja hän neuvoi yhden suunnan, ilmeisesti olisi reitti vienyt vuonon yli toiselle puolelle, mutta tällä kertaa tyydyin vain kipuamaan ylös ja katselemaan alas. Ja syömään eväsleivät kivellä istuen. Mutta että jee, vihdoin tiedän, mistä pääsen kiipeämään kohti korkeuksia! Saa vaelluslenkkarit vihdoin työtä, minkä vuoksi ne on syntyneet. 

IMG_20180608_144148_453.jpg

IMG_20180608_123039.jpg

 

Nyt tuntui, että oli jotenkin helpompi kirjoittaa. On helpompi hengittääkin. Kevyempi olo. Näkyykö se läpi? 

IMG_20180608_144148_456.jpg

 

 

 

 

 

 

 

Suhteet Oma elämä Matkat Työ

Työstä

No niin, ollaankos siellä valmiita kuulemaan työasioita?

Nyt on takana kolme kokonaista työpäivää (ja yksi vapaapäiväkin), uskoisin, että jotain uskallan kirjoittaa. Vielä on pää aivan täysin pyörällä, enkä tiedä kyllä varsinaisesti mistään mitään, mutta yritetään. Voi olla, että kirjoittamalla ajatuksia auki tajuan itsekin paremmin jostain jotain.

Kerron heti aluksi, että ei ole ollut helppoa. Toki olin jo valmiiksi asennoitunut pahimpaan, mutta on tässä aikamoisen kulttuurishokin kourissa, vaikkei nyt niin eri kulttuurissa ollakaan. Kulttuurihan se on työkulttuurikin.

IMG_20180607_221345_Bokeh.jpg

Kyseessä on siis terveyskeskuksen vuodeosasto, jossa vanhuksia, jotka eivät syystä x kotona voi asua. Vanhainkodista siis kyse, kuitenkin, vaikka terveyskeskuksen tiloissa ollaan. Sykehjemmet. Sykehjemmetiin kuuluu myös dementiaosasto, jossa pahemmin dementoituneita potilaita lukittujen ovien takana, täällä aina omat hoitajat, sekä ns. sykestua, huone potilaille, jotka tarvitsevat ns. tarkempaa hoitoa. Sieltä löytyy tarvittavat iv-lääkitysvälineet, erilaiset mittausvälineet ym. Huoneessa tähän asti ollut vain yksi paikka, yksi sänky, mutta kuulemma siellä ollut joskus kaksikin potilasta. Vanhuksia noin muuten sitten siellä vuodeosastopuolella tällä hetkellä seitsemän ja dementiapuolella neljä kappaletta. Sykestua kuuluu aina sairaanhoitajan vastuulle.

Terveyskeskuksen toisessa kerroksessa sitten ilmeisesti terveyskeskusvastaanottoja, lääkärin vastaanottohuone, fysioterapiaa, hammaslääkäri, laboratorio jne. 

Terveyskeskuksen toimintaan kuuluu myös kotihoito. Kotihoidon piiriin kuuluu ilmeisesti kysyttyäni tällä hetkellä n. 30 potilasta. 

Henkilökuntaan kuuluu sairaanhoitajia, sykepleier, sekä lähihoitajan tapaisia, ja niin sanottuja apuhoitajia? En ole ihan termeistä varma. Osalla lukee nimikyltissään hjelpepleier, vastannee tätä apuhoitaja/lähihoitaja-nimitystä? Joka vuorossaan on oltava sairaanhoitaja, yleensä 1-2 kpl, joka vastaa potilaiden lääkehoidosta ja kantaa mukanaan ns. päivystyspuhelinta, johon tulee kaikki osastolle tulevat puhelut. Lähihoitajia on  n. 4 kpl vuorossaan, kaksi dementiaosaston puolella ja kaksi normaaliosaston puolella. Sitten on 1-2 kpl kotihoidossa vuorossaan. Eli aamu- ja iltavuoron hoitajamääräksi lasketaan 6 kpl, kun nämä kaikki lasketaan. Joskus ilmeisesti voi olla enemmän, joskus vähemmän, kuten kohta kerron.. Yövuoroissa on kolme hoitajaa.

Nämä normaaliosaston puolella olevat lähihoitajat/apuhoitajat ovat vuorollaan keittiövuorossa ja ns. stua-vuorossa. Stua tarkoittaa oleskeluhuonetta, jonne potilaat ohjataan istuskelemaan aamupalan jälkeen ja siellä he loppupäivän istuskelevat, välillä käydään syömässä ja vessassa. Tämä stua-vuoro tarkoittaa potilaiden seurana olemista, vessareissuissa auttamista, aktivointia. Keittiövuorolainen laittaa päivän syötävät aina tarjolle. 

Sairaanhoitajan hommat? En tajua niistä mitään. Olen tosiaan ollut nyt kolme päivää, kaksi aamuvuoroa, yhden iltavuoron. Jo heti maanantaina tajusin, etten tajua mitään, kielestä. Yliarvioin täysin ruotsin kielen ymmärtämisen tasoni, eikä se auta tietenkään hirveästi maassa, jossa ei ruotsia puhuta. Joku fiksumpi olisi varmaan panostanut tähän kielitaitoo ennen tänne tuloaan, etenkin siihen norjan kieleen. Jotkut puhuvat sen verran selkeästi, että ymmärrän jotain, jotkut puhuvat taas niin mumisten, ettei mitään hajua, mistä asiasta kyse. Etenkin, kun ihmiset puhuvat normaalisti niin nopeasti, eikä yksi sana kerrallaan tavaten, kuten minulle varmaan pitäisi, joten minulla menee suurin asioista ohi. Minua tunnutaan ymmärtävän, kyllä se ruotsi siinä mielessä auttaa, mutta ei sillä kyllä ole vielä tarpeeksi pitkälle pötkitty.

Valitettavasti perehdyttämisen taso on hieman olematonta. Minulle oli kolme päivää perehdytystä annettu, mutta perehdyttäjät itsessään eivät kauhean paljoa perehdyttämisestä tiedä. Maanantaina ilmestyin paikalle ja henkilö, kenen kanssa minun piti olla, ei missään vaiheessa avannut, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ei pienintäkään infoa päivän aluksi, mitä päivään kuuluu ja miten asioita lähdemme tekemään. En tiedä, missä vaiheessa jakoivat sen, kuka työskentelee missäkin, ihmiset vain yövuorolta saadun raportin jälkeen hävisivät ja jäin sairaanhoitajan kanssa kansliaan. Jotain hän selosti, ja yhtäkkiä kiidinkin hänen perässään paikasta toiseen. Silloin sykestuassa oli potilas, jolta ensimmäiseksi hän meni ottamaan verikokeita. Kuulemma kyseisessä huoneessa potilaana olevilta otetaan päivittäin verikoe, ja sen ottaa sairaanhoitaja. Sitten kaikki muutkin normaalimittaukset. Syy, miksi potilas kyseisessä huoneessa oli, jäi hieman epäselväksi. Joku ongelma potilaan vasemmassa kädessä. Ei kyllä mitenkään minusta syy olla kyseisessä huoneessa, joka kuitenkin jonkin tasoinen valvontahuoneen tapainen. Eipä siinä.

Koko loppupäiväkin meni vähän vain perässä juosten. Missään vaiheessa en tajunnut, mitä seuraavaksi tapahtuu, koska sitä ei kerrottu. Aamupalalle potilaat tulivat ripotellen, kukin omaan tahtiin. Aamulääkkeet jaoimme sitä mukaa, kun potilaita lääkittäväksi tuli. Viimeisin aamupalailija sai aamulääkkeet n. klo 11. Ei kai se ole niin justiinsa.

Potilailla on jokaisella tietyt suihkupäivät, en ole vieläkään tietoinen, mistä tämän tietää. Yhden rouvan käytimme yhdessä suihkussa. Muut oli hoitanut jotkut muut hoitajat. En tiedä, miten päädyimme juuri häntä suihkuttamaan, ehkä hän oli tämän sairaanhoitajan vastuulla myös. Se, missä vaiheessa tämä oli päätetty, yhä mysteeri. 

Siinä se päivä eteni jotenkin, omituiseen sekavaan tahtiinsa. Kaikki uudet kollegat kättelin, en ole varma, tiesikö kuinka moni minun aloittamisesta. Iso osa on lähtöisin alunperin ulkomailta, on Serbiasta, Jugoslaviasta, Venäjältä, Filippiineiltä, Espanjasta. Suurin osa ollut jo vuosia, joten kukaan ei ole yhtä aloittelija kielen kanssa kuin minä. Espanjalainen kämppikseni on tullut kai viimeisimmäksi, maaliskuussa? (Tajusin muuten, miksi meidän kommunikointi hieman tökki. Hänhän on oppinut puhumaan vain norjaa, ei hänellä ole ruotsin kieltä taustalla tai taitoa ymmärtää sitä. Ja minähän olen puhunut vain ruotsia.. ilmankos hieman hankalaa ollut. Kyllähän norjalaiset ruotsia ymmärtävät jotenkuten, mutta tuskin kukaan, joka ei puhu äidinkielenään mitää pohjoismaista kieltä. Oj då.)

Mikä on osoittautunut täydelliseksi pelastukseksi, on toinen suomalainen samassa paikassa. Hän tuli maantaina iltavuoroon ja päiväni päätteeksi keskustelimme hetken, miten minun päivä oli mennyt. Hän otti heti minut siipiensä suojaan. Ja kertoi samalla, että vaikka aloitti työskentelyn toukokuun alussa, on hän jo irtisanoutunut. Ilmeisesti hänelle oli kaavailtu vakituisempaakin paikkaa, ja hän oli pian alun jälkeen todennut, ettei kyseessä ole paikka, johon hän haluaa jäädä. 

En ihmettele. Sillä kyllä tuolla puljulla jotain ogelmia ilmeisesti on. Jotenkin kamalan sekavaa, kaaosmaista, ei mitään loogisuutta tietyissä jutuissa. Rivit hajoilee ja paikka kuulemma täynnä ns. pikkupomoja. Kuulin myös, että eräs toinenkin sairaanhoitaja on irtisanoutunut, lopettaa elokuussa. Ja, kaiken huipuksi, myös osastonhoitaja on irtisanoutunut. Lopettaa syyskuussa. Ei kerro hirveän hyvää paikasta, eihän?

Tiistaina olin iltavuorossa ja perehdyttäjäni toimi tämä suomalainen. Luojan kiitos. Sain kysyttyä asioita omalla kielellä ja joku selitti ne minulle ymmärrettävästi. Oli paljon mukavampi vuoro ja mieli vähän parempi. Kunnes tuli eilinen aamuvuoro ja olin jälleen eri ihmisen mukana. Ja jostai syystä en ymmärtänyt mitää, mitä hän sanoi, jouduin jatkuvasti sanomaan unnskyld, anteeksi? Oma kielitaitonikin hävisi jonnekin ja ruotsini oli aivan surkeaa. Se tunne, kun näet toisen ilmeestä, että suorastaan tuskastuttaa selittää minulle mitään. Hammasta purren etenin päivää. 

Keskiviikkoisin on myös lääkkeenjakopäivä ja tätä yritimme suorittaa ohjaajani kanssa. Tuolla sairaanhoitaja jakaa oman osaston potilaiden dosetteihin lääkkeet, sekä lisäksi dementiaosaston ja kotihoidon potilaiden lääkkeet dosetteihin seuraavaksi viikoksi. Potilaiden lääkelistat ovat kansioissa ja siellä on jokaiselle myös kaavake, johon kuitataan, että lääkkeet on jaettu ja ne on joku tarkastanut. Kansioissa löytyy myös potilaiden lääkelistojen kohdalla lomake tarvittaville lääkkeille, jonne kirjataan kaikki tarvittavina annetut lääkkeet. Toki kuitataan myös, kun on annettu säännölliset lääkkeet doseteista. Tämän lisäksi myös ilmeisesti koneelle tulee antokirjata annetut lääkkeet, tosin tämän suomalaisen sanoin ne tekee, jotka muistaa, ilmeisesti koneelle antokirjaaminen ei siis ole mitenkään edes säännöllistä 😀 Tähän nyt hyvin aikuismainen toteamus: LOL.

Lääkkeenjaosta pari havaintoa myös: tuolla pitää kirjata seurantalomakkeelle huumelääkkeiden lisäksi myös mm. Panacod, Tramadol ja unilääkkeet. Jos Tramadol menee listalääkkeenä, kirjaan sen annetuksi potilaan annettujen lääkkeiden listalle, Tramadolin seurantalistalle sekä koneelle. 

Ei se lääkkeenjakokaan täysin järjellistä ole. Potilailla on useimmilla ns. multidosepose, eli apteekeista tulleet lääkkeenjakopussit. Sekä sitten dosetit. No, näissä pusseissahan ei ole sitten mitenkään näkyvillä, jos potilaalle on tullut lääkemuutoksia. Ajankohtainen lääkelista on siis printattuna kansioon erikseen ja siitä pitää katsoa, otetaanko lääkepussista lääkkeet dosettiin vai annetaanko olla pusseissa. Jos lääkepussien lääkitys piti paikkansa lääkelistan kanssa, annettiin potilaalle lääkkeet pusseista, ei tarvetta jakaa dosettiin. Jos muutoksia oli tullut, jaettiin ne dosettiin, tyhjentäen nämä pussit ja lisäten/poistaen muutoksen kokeneet lääkkeet. Jos esimerkiksi potilaalla oli nostettu Furesis-annosta 20 mg:sta 40 mg:aan, oli apteekista tulleissa lääkepusseissa kuitenkin yhä tämä 20 mg. Joten koska tämä lääkitys näissä pusseissa ei täsmännyt, oli ne jaettava dosettiin, lisäten sinne 20 mg Furesista, jotta lääkitys on oikea. Joskus joku lääke oli lopetettu, joka pusseista löytyi, joten piti jokainen pussi avata ja ottaa pois se pilleri, joka siellä oli nyt ylimääräinen, ja loput laittaa dosettiin. En tajunnut lääkkeenjaosta mitään, tuntui, ettei siinä ole mitään järkeä. Luojan kiitos minulla ei taida olla yhtäkään keskiviikkoaamuvuoroa, jolloin joutuisin tähän lääkkeenjakorumbaan.

IMG_20180605_163639.jpg

Muita (kummallisia) havaintoja:

Osastolla on kyllä siivoojat, mutten oikein ole varma, mitä he tekevät ja mitä hoitajat. Kuulemma siivoojat eivät tee peruspesua huoneelle lainkaan, vaikka potilas sieltä poistuisikin. Likaiset vaatteet ja lakanat hoitaja vie erilliseen siivouskomeroon pyykkipussiin, siivoojat eivät niitä mukaansa ota. Sängyt ja yöpöytä pestään ilmeisesti kerran kuussa perusteellisesti, tämän tekee hoitajat. Tämä oli jotenkin tärkeä tieto, jota eilinen perehdyttäjäni kamalasti painotti. 

Ja potilaiden pesu, jos ei suihkuun mennä? Tuolla toimitaan seuraavalla lailla: otetaan peltinen vati, siihen lämmintä vettä ja saippuaa, käsipyyhkeitä ja eikun pyyhkimään. 

Potilaiden ruokailu on ihan omituista. Tai itse asiassa ruokailu ylipäänsä. Aamupala on leipää hillolla ja juustolla. Ei muuta. Kahvia ja maitoa. Kuulemma leipää syödään joka käänteessä. Kaikille on samaa ruokaa, pystyipä potilas jauhamaan tai ei. Näköjään kaikki pystyy. Hoitajat eivät juuri syö, ainakaan aamvuorossa. Itse olen tottunut lounaan syömään, mutta tuolla vedetään leipää. Hillolla ja brun ostilla, paikallisella ruskealla juustolla. Vasta päivällisen aikaan ottavat lämmintä ruokaa hoitajatkin. Talon ruokaa syövät kaikki, ihan luvan kanssa. Aamupala on n. klo 8-10, milloin nyt kukin tulevat syömään. Lounas klo 11 ja päivällinen klo 15. Kahvit jonkinlaisella välipalalla on klo 17-18, ja iltapala heti perään joskus klo 19. Jotkut ruoat syödään ruokahuoneessa, jotkut oleskelutilassa. 

Potilaat itsessään. Potilaista puhun, vaikka osa tuolla ihan vakituisesti. Potilaista hekin puhuvat. No, jos olisi kyseessä Suomi, jokainen heistä asuisi kotona. Täysin toimivia, hyväkuntoisia ihmisiä. Syistä tai toisista tuolla, en edes tiedä. Suomessa kotihoidon turvin asuu ties minkälaista raasua, jotka eivät sängystä pääse, ja tuolla omatoimisesti liikkuvia, pukevia, wc:ssä käyviä vanhempia ihmisiä. En tiedä sitten, minkälaisia siellä kotihoidon turvin on, vielä parempikuntoisia. 

Kylällähän on myös jonkinsortin vanhainkoti, jossa on päivisin ja iltaisin hoitaja, öisin ei. Siellä myös päiväkeskus, johon ainakin yksi mies tuolta hoitokodista menee päiviksi. Näiden potilaiden luona ilmeisesti kotihoito sitten käy?

Voin kertoa siis, että sekavat olot on. Kieli on ongelma, en tajua täysin, mitä sairaanhoitajan rooliin kuuluu, sekä kaikki jutut, mitä olen kuullut irtisanomisista. Paikka, jossa pakka on selkeästi aivan levällään. Potilaita on vähän ja eivät tarvitse juuri hoitoa, ja silti aikamoinen häsellys etenkin aamuvuoroissa. Onneksi minulla on pääasiassa vain ilta- ja yövuoroja, etenkin yövuoroja, jossa ei kuulemma tapahdu mitään. Käy mulle. Käyn tekemässä tuolla työni, en ota vastuuta mistään ja nautin ajatuksesta, että elokuun lopussa pääsen pois. En todellakaan ole jäämässä. Toki aikaista sanoa näin kolmen päivän työnteon jälkeen, mutta kyllä sen tietää. En ole vanhainkoti-ihminen. 

Yritän antaa tälle kaikelle mahdollisuuden. On ollut vähän apea olo, koti-ikävä iskenyt ja kärsin tosiaan jonkinasteisesti kulttuurishokista. Ei tämä kyläkään ole juuri mistään kotoisin, maisemat ovat ainoa hyvä puoli. Harmillista, että se toinen suomalainen lopettaa, ensi viikolla viimeinen vuoro, jonka jälkeen hän lähtee takaisin Suomeen. Tapasimme tänään, kun molemmilla vapaa. Kävimme syömässä kylän ainoassa ruokaa tarjoavasta puljusta, ja voin kertoa, etten tule sielläkään hengailemaan. On valjennut pikkuhiljaa, ettei täällä kerta kaikkiaan ole oikeasti mitään tekemistä. No, vapaita odotellessa, sain hyviä vinkkejä noille lautta- ja laivamatkoille, joten alan kierrellä eri saaria ja kyliä, mitä laivamatkojen varrelta löytyy. Toki voisin yrittää ottaa extravuorojakin töihin, jotta saisi vähän lisää rahaa ja olisi tekemistä. 

Rahastakin mainittava, kun tuli palkka puheeksi tänään Suomi-kollegani kanssa. Minähän olen töissä nyt Accurate Caren kautta. Alunperin kysyin palkkaa ja sanoivat tuntipalkan, ja samaa tarjosi Helsenor, joten oletin sen olevan se, mitä nyt tarjolla on. No, on olemassa myös tämä Ambio Helse, jonka kautta tämä suomalainen on aiemmin ollut muualla Norjassa. Siellä tuntipalkka on jopa 7 euroa parempi, ellei ylikin. Hän sanoi, että kyllä pitäisi vähintään 30 euroa tunnilta saada ja nykyinen 22 euroani on aivan liian vähän. Tuo hänen firmansa maksaa myös jonkin sortin 30 % kesälisän kesäajan työskentelystä. Ja kun tämän kuulin, muistin kuulleeni sen aiemminkin, siltä ystävältäni, joka oli vuosia sitten Norjassa myös, muistaakseni tämän Ambio Helsen kautta. Ja hän puhui kovista palkoista myös. 

Taisi käydä vain niin paskaisesti, että valitsin väärän firman ja en tule tienaamaan niitä suuria määriä, mitä täältä pitäisi tienata. Paremmin toki kuin Suomessa, mutta silti, todella paljon paremminkin voisin tienata. 

Että terkkuja vain kotiin, ei kannata olla kateellinen! Tiedän, että olen vasta alussa ja kaikki tulee helpottamaan, mutta on ollut vähän raskas ensimmäinen viikko. Kaduttanutkin. Mutta en tietenkään luovuta. Olen ja taistelen loppuun saakka. Onneksi tietää, ettei tule olemaan pitkäaikainen paikka. Kolme kuukautta ja olen kotona.

Ja sitä ennen.. voi tapahtua vaikka mitä.

 

 

Suhteet Oma elämä Raha Työ