Työstä

No niin, ollaankos siellä valmiita kuulemaan työasioita?

Nyt on takana kolme kokonaista työpäivää (ja yksi vapaapäiväkin), uskoisin, että jotain uskallan kirjoittaa. Vielä on pää aivan täysin pyörällä, enkä tiedä kyllä varsinaisesti mistään mitään, mutta yritetään. Voi olla, että kirjoittamalla ajatuksia auki tajuan itsekin paremmin jostain jotain.

Kerron heti aluksi, että ei ole ollut helppoa. Toki olin jo valmiiksi asennoitunut pahimpaan, mutta on tässä aikamoisen kulttuurishokin kourissa, vaikkei nyt niin eri kulttuurissa ollakaan. Kulttuurihan se on työkulttuurikin.

Kyseessä on siis terveyskeskuksen vuodeosasto, jossa vanhuksia, jotka eivät syystä x kotona voi asua. Vanhainkodista siis kyse, kuitenkin, vaikka terveyskeskuksen tiloissa ollaan. Sykehjemmet. Sykehjemmetiin kuuluu myös dementiaosasto, jossa pahemmin dementoituneita potilaita lukittujen ovien takana, täällä aina omat hoitajat, sekä ns. sykestua, huone potilaille, jotka tarvitsevat ns. tarkempaa hoitoa. Sieltä löytyy tarvittavat iv-lääkitysvälineet, erilaiset mittausvälineet ym. Huoneessa tähän asti ollut vain yksi paikka, yksi sänky, mutta kuulemma siellä ollut joskus kaksikin potilasta. Vanhuksia noin muuten sitten siellä vuodeosastopuolella tällä hetkellä seitsemän ja dementiapuolella neljä kappaletta. Sykestua kuuluu aina sairaanhoitajan vastuulle.

Terveyskeskuksen toisessa kerroksessa sitten ilmeisesti terveyskeskusvastaanottoja, lääkärin vastaanottohuone, fysioterapiaa, hammaslääkäri, laboratorio jne. 

Terveyskeskuksen toimintaan kuuluu myös kotihoito. Kotihoidon piiriin kuuluu ilmeisesti kysyttyäni tällä hetkellä n. 30 potilasta. 

Henkilökuntaan kuuluu sairaanhoitajia, sykepleier, sekä lähihoitajan tapaisia, ja niin sanottuja apuhoitajia? En ole ihan termeistä varma. Osalla lukee nimikyltissään hjelpepleier, vastannee tätä apuhoitaja/lähihoitaja-nimitystä? Joka vuorossaan on oltava sairaanhoitaja, yleensä 1-2 kpl, joka vastaa potilaiden lääkehoidosta ja kantaa mukanaan ns. päivystyspuhelinta, johon tulee kaikki osastolle tulevat puhelut. Lähihoitajia on  n. 4 kpl vuorossaan, kaksi dementiaosaston puolella ja kaksi normaaliosaston puolella. Sitten on 1-2 kpl kotihoidossa vuorossaan. Eli aamu- ja iltavuoron hoitajamääräksi lasketaan 6 kpl, kun nämä kaikki lasketaan. Joskus ilmeisesti voi olla enemmän, joskus vähemmän, kuten kohta kerron.. Yövuoroissa on kolme hoitajaa.

Nämä normaaliosaston puolella olevat lähihoitajat/apuhoitajat ovat vuorollaan keittiövuorossa ja ns. stua-vuorossa. Stua tarkoittaa oleskeluhuonetta, jonne potilaat ohjataan istuskelemaan aamupalan jälkeen ja siellä he loppupäivän istuskelevat, välillä käydään syömässä ja vessassa. Tämä stua-vuoro tarkoittaa potilaiden seurana olemista, vessareissuissa auttamista, aktivointia. Keittiövuorolainen laittaa päivän syötävät aina tarjolle. 

Sairaanhoitajan hommat? En tajua niistä mitään. Olen tosiaan ollut nyt kolme päivää, kaksi aamuvuoroa, yhden iltavuoron. Jo heti maanantaina tajusin, etten tajua mitään, kielestä. Yliarvioin täysin ruotsin kielen ymmärtämisen tasoni, eikä se auta tietenkään hirveästi maassa, jossa ei ruotsia puhuta. Joku fiksumpi olisi varmaan panostanut tähän kielitaitoo ennen tänne tuloaan, etenkin siihen norjan kieleen. Jotkut puhuvat sen verran selkeästi, että ymmärrän jotain, jotkut puhuvat taas niin mumisten, ettei mitään hajua, mistä asiasta kyse. Etenkin, kun ihmiset puhuvat normaalisti niin nopeasti, eikä yksi sana kerrallaan tavaten, kuten minulle varmaan pitäisi, joten minulla menee suurin asioista ohi. Minua tunnutaan ymmärtävän, kyllä se ruotsi siinä mielessä auttaa, mutta ei sillä kyllä ole vielä tarpeeksi pitkälle pötkitty.

Valitettavasti perehdyttämisen taso on hieman olematonta. Minulle oli kolme päivää perehdytystä annettu, mutta perehdyttäjät itsessään eivät kauhean paljoa perehdyttämisestä tiedä. Maanantaina ilmestyin paikalle ja henkilö, kenen kanssa minun piti olla, ei missään vaiheessa avannut, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ei pienintäkään infoa päivän aluksi, mitä päivään kuuluu ja miten asioita lähdemme tekemään. En tiedä, missä vaiheessa jakoivat sen, kuka työskentelee missäkin, ihmiset vain yövuorolta saadun raportin jälkeen hävisivät ja jäin sairaanhoitajan kanssa kansliaan. Jotain hän selosti, ja yhtäkkiä kiidinkin hänen perässään paikasta toiseen. Silloin sykestuassa oli potilas, jolta ensimmäiseksi hän meni ottamaan verikokeita. Kuulemma kyseisessä huoneessa potilaana olevilta otetaan päivittäin verikoe, ja sen ottaa sairaanhoitaja. Sitten kaikki muutkin normaalimittaukset. Syy, miksi potilas kyseisessä huoneessa oli, jäi hieman epäselväksi. Joku ongelma potilaan vasemmassa kädessä. Ei kyllä mitenkään minusta syy olla kyseisessä huoneessa, joka kuitenkin jonkin tasoinen valvontahuoneen tapainen. Eipä siinä.

Koko loppupäiväkin meni vähän vain perässä juosten. Missään vaiheessa en tajunnut, mitä seuraavaksi tapahtuu, koska sitä ei kerrottu. Aamupalalle potilaat tulivat ripotellen, kukin omaan tahtiin. Aamulääkkeet jaoimme sitä mukaa, kun potilaita lääkittäväksi tuli. Viimeisin aamupalailija sai aamulääkkeet n. klo 11. Ei kai se ole niin justiinsa.

Potilailla on jokaisella tietyt suihkupäivät, en ole vieläkään tietoinen, mistä tämän tietää. Yhden rouvan käytimme yhdessä suihkussa. Muut oli hoitanut jotkut muut hoitajat. En tiedä, miten päädyimme juuri häntä suihkuttamaan, ehkä hän oli tämän sairaanhoitajan vastuulla myös. Se, missä vaiheessa tämä oli päätetty, yhä mysteeri. 

Siinä se päivä eteni jotenkin, omituiseen sekavaan tahtiinsa. Kaikki uudet kollegat kättelin, en ole varma, tiesikö kuinka moni minun aloittamisesta. Iso osa on lähtöisin alunperin ulkomailta, on Serbiasta, Jugoslaviasta, Venäjältä, Filippiineiltä, Espanjasta. Suurin osa ollut jo vuosia, joten kukaan ei ole yhtä aloittelija kielen kanssa kuin minä. Espanjalainen kämppikseni on tullut kai viimeisimmäksi, maaliskuussa? (Tajusin muuten, miksi meidän kommunikointi hieman tökki. Hänhän on oppinut puhumaan vain norjaa, ei hänellä ole ruotsin kieltä taustalla tai taitoa ymmärtää sitä. Ja minähän olen puhunut vain ruotsia.. ilmankos hieman hankalaa ollut. Kyllähän norjalaiset ruotsia ymmärtävät jotenkuten, mutta tuskin kukaan, joka ei puhu äidinkielenään mitää pohjoismaista kieltä. Oj då.)

Mikä on osoittautunut täydelliseksi pelastukseksi, on toinen suomalainen samassa paikassa. Hän tuli maantaina iltavuoroon ja päiväni päätteeksi keskustelimme hetken, miten minun päivä oli mennyt. Hän otti heti minut siipiensä suojaan. Ja kertoi samalla, että vaikka aloitti työskentelyn toukokuun alussa, on hän jo irtisanoutunut. Ilmeisesti hänelle oli kaavailtu vakituisempaakin paikkaa, ja hän oli pian alun jälkeen todennut, ettei kyseessä ole paikka, johon hän haluaa jäädä. 

En ihmettele. Sillä kyllä tuolla puljulla jotain ogelmia ilmeisesti on. Jotenkin kamalan sekavaa, kaaosmaista, ei mitään loogisuutta tietyissä jutuissa. Rivit hajoilee ja paikka kuulemma täynnä ns. pikkupomoja. Kuulin myös, että eräs toinenkin sairaanhoitaja on irtisanoutunut, lopettaa elokuussa. Ja, kaiken huipuksi, myös osastonhoitaja on irtisanoutunut. Lopettaa syyskuussa. Ei kerro hirveän hyvää paikasta, eihän?

Tiistaina olin iltavuorossa ja perehdyttäjäni toimi tämä suomalainen. Luojan kiitos. Sain kysyttyä asioita omalla kielellä ja joku selitti ne minulle ymmärrettävästi. Oli paljon mukavampi vuoro ja mieli vähän parempi. Kunnes tuli eilinen aamuvuoro ja olin jälleen eri ihmisen mukana. Ja jostai syystä en ymmärtänyt mitää, mitä hän sanoi, jouduin jatkuvasti sanomaan unnskyld, anteeksi? Oma kielitaitonikin hävisi jonnekin ja ruotsini oli aivan surkeaa. Se tunne, kun näet toisen ilmeestä, että suorastaan tuskastuttaa selittää minulle mitään. Hammasta purren etenin päivää. 

Keskiviikkoisin on myös lääkkeenjakopäivä ja tätä yritimme suorittaa ohjaajani kanssa. Tuolla sairaanhoitaja jakaa oman osaston potilaiden dosetteihin lääkkeet, sekä lisäksi dementiaosaston ja kotihoidon potilaiden lääkkeet dosetteihin seuraavaksi viikoksi. Potilaiden lääkelistat ovat kansioissa ja siellä on jokaiselle myös kaavake, johon kuitataan, että lääkkeet on jaettu ja ne on joku tarkastanut. Kansioissa löytyy myös potilaiden lääkelistojen kohdalla lomake tarvittaville lääkkeille, jonne kirjataan kaikki tarvittavina annetut lääkkeet. Toki kuitataan myös, kun on annettu säännölliset lääkkeet doseteista. Tämän lisäksi myös ilmeisesti koneelle tulee antokirjata annetut lääkkeet, tosin tämän suomalaisen sanoin ne tekee, jotka muistaa, ilmeisesti koneelle antokirjaaminen ei siis ole mitenkään edes säännöllistä :D Tähän nyt hyvin aikuismainen toteamus: LOL.

Lääkkeenjaosta pari havaintoa myös: tuolla pitää kirjata seurantalomakkeelle huumelääkkeiden lisäksi myös mm. Panacod, Tramadol ja unilääkkeet. Jos Tramadol menee listalääkkeenä, kirjaan sen annetuksi potilaan annettujen lääkkeiden listalle, Tramadolin seurantalistalle sekä koneelle. 

Ei se lääkkeenjakokaan täysin järjellistä ole. Potilailla on useimmilla ns. multidosepose, eli apteekeista tulleet lääkkeenjakopussit. Sekä sitten dosetit. No, näissä pusseissahan ei ole sitten mitenkään näkyvillä, jos potilaalle on tullut lääkemuutoksia. Ajankohtainen lääkelista on siis printattuna kansioon erikseen ja siitä pitää katsoa, otetaanko lääkepussista lääkkeet dosettiin vai annetaanko olla pusseissa. Jos lääkepussien lääkitys piti paikkansa lääkelistan kanssa, annettiin potilaalle lääkkeet pusseista, ei tarvetta jakaa dosettiin. Jos muutoksia oli tullut, jaettiin ne dosettiin, tyhjentäen nämä pussit ja lisäten/poistaen muutoksen kokeneet lääkkeet. Jos esimerkiksi potilaalla oli nostettu Furesis-annosta 20 mg:sta 40 mg:aan, oli apteekista tulleissa lääkepusseissa kuitenkin yhä tämä 20 mg. Joten koska tämä lääkitys näissä pusseissa ei täsmännyt, oli ne jaettava dosettiin, lisäten sinne 20 mg Furesista, jotta lääkitys on oikea. Joskus joku lääke oli lopetettu, joka pusseista löytyi, joten piti jokainen pussi avata ja ottaa pois se pilleri, joka siellä oli nyt ylimääräinen, ja loput laittaa dosettiin. En tajunnut lääkkeenjaosta mitään, tuntui, ettei siinä ole mitään järkeä. Luojan kiitos minulla ei taida olla yhtäkään keskiviikkoaamuvuoroa, jolloin joutuisin tähän lääkkeenjakorumbaan.

Muita (kummallisia) havaintoja:

Osastolla on kyllä siivoojat, mutten oikein ole varma, mitä he tekevät ja mitä hoitajat. Kuulemma siivoojat eivät tee peruspesua huoneelle lainkaan, vaikka potilas sieltä poistuisikin. Likaiset vaatteet ja lakanat hoitaja vie erilliseen siivouskomeroon pyykkipussiin, siivoojat eivät niitä mukaansa ota. Sängyt ja yöpöytä pestään ilmeisesti kerran kuussa perusteellisesti, tämän tekee hoitajat. Tämä oli jotenkin tärkeä tieto, jota eilinen perehdyttäjäni kamalasti painotti. 

Ja potilaiden pesu, jos ei suihkuun mennä? Tuolla toimitaan seuraavalla lailla: otetaan peltinen vati, siihen lämmintä vettä ja saippuaa, käsipyyhkeitä ja eikun pyyhkimään. 

Potilaiden ruokailu on ihan omituista. Tai itse asiassa ruokailu ylipäänsä. Aamupala on leipää hillolla ja juustolla. Ei muuta. Kahvia ja maitoa. Kuulemma leipää syödään joka käänteessä. Kaikille on samaa ruokaa, pystyipä potilas jauhamaan tai ei. Näköjään kaikki pystyy. Hoitajat eivät juuri syö, ainakaan aamvuorossa. Itse olen tottunut lounaan syömään, mutta tuolla vedetään leipää. Hillolla ja brun ostilla, paikallisella ruskealla juustolla. Vasta päivällisen aikaan ottavat lämmintä ruokaa hoitajatkin. Talon ruokaa syövät kaikki, ihan luvan kanssa. Aamupala on n. klo 8-10, milloin nyt kukin tulevat syömään. Lounas klo 11 ja päivällinen klo 15. Kahvit jonkinlaisella välipalalla on klo 17-18, ja iltapala heti perään joskus klo 19. Jotkut ruoat syödään ruokahuoneessa, jotkut oleskelutilassa. 

Potilaat itsessään. Potilaista puhun, vaikka osa tuolla ihan vakituisesti. Potilaista hekin puhuvat. No, jos olisi kyseessä Suomi, jokainen heistä asuisi kotona. Täysin toimivia, hyväkuntoisia ihmisiä. Syistä tai toisista tuolla, en edes tiedä. Suomessa kotihoidon turvin asuu ties minkälaista raasua, jotka eivät sängystä pääse, ja tuolla omatoimisesti liikkuvia, pukevia, wc:ssä käyviä vanhempia ihmisiä. En tiedä sitten, minkälaisia siellä kotihoidon turvin on, vielä parempikuntoisia. 

Kylällähän on myös jonkinsortin vanhainkoti, jossa on päivisin ja iltaisin hoitaja, öisin ei. Siellä myös päiväkeskus, johon ainakin yksi mies tuolta hoitokodista menee päiviksi. Näiden potilaiden luona ilmeisesti kotihoito sitten käy?

Voin kertoa siis, että sekavat olot on. Kieli on ongelma, en tajua täysin, mitä sairaanhoitajan rooliin kuuluu, sekä kaikki jutut, mitä olen kuullut irtisanomisista. Paikka, jossa pakka on selkeästi aivan levällään. Potilaita on vähän ja eivät tarvitse juuri hoitoa, ja silti aikamoinen häsellys etenkin aamuvuoroissa. Onneksi minulla on pääasiassa vain ilta- ja yövuoroja, etenkin yövuoroja, jossa ei kuulemma tapahdu mitään. Käy mulle. Käyn tekemässä tuolla työni, en ota vastuuta mistään ja nautin ajatuksesta, että elokuun lopussa pääsen pois. En todellakaan ole jäämässä. Toki aikaista sanoa näin kolmen päivän työnteon jälkeen, mutta kyllä sen tietää. En ole vanhainkoti-ihminen. 

Yritän antaa tälle kaikelle mahdollisuuden. On ollut vähän apea olo, koti-ikävä iskenyt ja kärsin tosiaan jonkinasteisesti kulttuurishokista. Ei tämä kyläkään ole juuri mistään kotoisin, maisemat ovat ainoa hyvä puoli. Harmillista, että se toinen suomalainen lopettaa, ensi viikolla viimeinen vuoro, jonka jälkeen hän lähtee takaisin Suomeen. Tapasimme tänään, kun molemmilla vapaa. Kävimme syömässä kylän ainoassa ruokaa tarjoavasta puljusta, ja voin kertoa, etten tule sielläkään hengailemaan. On valjennut pikkuhiljaa, ettei täällä kerta kaikkiaan ole oikeasti mitään tekemistä. No, vapaita odotellessa, sain hyviä vinkkejä noille lautta- ja laivamatkoille, joten alan kierrellä eri saaria ja kyliä, mitä laivamatkojen varrelta löytyy. Toki voisin yrittää ottaa extravuorojakin töihin, jotta saisi vähän lisää rahaa ja olisi tekemistä. 

Rahastakin mainittava, kun tuli palkka puheeksi tänään Suomi-kollegani kanssa. Minähän olen töissä nyt Accurate Caren kautta. Alunperin kysyin palkkaa ja sanoivat tuntipalkan, ja samaa tarjosi Helsenor, joten oletin sen olevan se, mitä nyt tarjolla on. No, on olemassa myös tämä Ambio Helse, jonka kautta tämä suomalainen on aiemmin ollut muualla Norjassa. Siellä tuntipalkka on jopa 7 euroa parempi, ellei ylikin. Hän sanoi, että kyllä pitäisi vähintään 30 euroa tunnilta saada ja nykyinen 22 euroani on aivan liian vähän. Tuo hänen firmansa maksaa myös jonkin sortin 30 % kesälisän kesäajan työskentelystä. Ja kun tämän kuulin, muistin kuulleeni sen aiemminkin, siltä ystävältäni, joka oli vuosia sitten Norjassa myös, muistaakseni tämän Ambio Helsen kautta. Ja hän puhui kovista palkoista myös. 

Taisi käydä vain niin paskaisesti, että valitsin väärän firman ja en tule tienaamaan niitä suuria määriä, mitä täältä pitäisi tienata. Paremmin toki kuin Suomessa, mutta silti, todella paljon paremminkin voisin tienata. 

Että terkkuja vain kotiin, ei kannata olla kateellinen! Tiedän, että olen vasta alussa ja kaikki tulee helpottamaan, mutta on ollut vähän raskas ensimmäinen viikko. Kaduttanutkin. Mutta en tietenkään luovuta. Olen ja taistelen loppuun saakka. Onneksi tietää, ettei tule olemaan pitkäaikainen paikka. Kolme kuukautta ja olen kotona.

Ja sitä ennen.. voi tapahtua vaikka mitä.