”Salaisuus on äärimmäinen kurinalaisuus. Herään kuudelta. Voimistelen. Kuuntelen musiikkia ja kirjoitan. Pitää päättää, mikä on tärkeää ja pitää aikatauluista hyvin kiinni.”

 – Jaques Attali Helsingin Sanomien haastattelussa 11.9.2018.

Ihailen aikalailla kurinalaisia ihmisiä, jotka tekevät hulluna töitä saavuttaakseen tavoitteensa. Itselläni kurinalaisuutta ei löydy montaa grammaa enempää, sillä en pysty edes kolmen viikon karkkilakkoon, saati siihen että aloittaisin jokaisen päivän virkistävällä aamulenkillä. Mukavuudenhaluisuus vie usein voiton sillä aamulla on paljon paljon mukavampaa kääriytyä syvemmälle peittojen alle kuin lähteä reippailemaan harmaaseen syysaamuun. Lueskelin eilen gradun muistiinpanoja ja olin kirjoittanut joskus vuosi sitten ylös, että mun gradu on VIIMEISTÄÄN valmis huhtikuussa 2017.

Kun harjoittelu loppui, laadin ensimmäisenä tiukan aikataulusuunnitelman gradun teolle. Päätin pyhästi että herään joka aamu seitsemältä ja ryhdyn hommiin kahdeksalta. Olen nimittäin lukenut lukuisia artikkeleja siitä, miten menestyvät ihmiset heräävät aikaisin ja ovat sen takia tehokkaita. Aamut haluan kuitenkin aloittaa rauhallisesti joten varaan aamuun aikaa aamukahveille ja hesarin lukemiselle. Tämä minun pyhä lupaus kusi heti ensimmäisenä aamuna, koska pyörin yöllä valveilla viiteen ja olen huonojen yöunien jälkeen kävelevä haamu. Olotilassa huomaa heti kun ei ole nukkunut riittävästi.

En tiedä onko noilla ihanilla raskaushormoneilla osansa siinä, että olen jälleen pyörinyt sängyssä pitkälle aamuyöhön saamatta unta. Kesällä mulla oli oikein hyvä unirytmi, mutta kun harjoittelu loppui, loppuivat myös unet. On hirveän tuskastuttavaa pyöriä sängyssä monta tuntia ennen kuin uni tulee. Ihan sama, menenkö nukkumaan kymmeneltä vai yhdeltä, joka tapauksessa nukkumattia saa odotella vähintään kolme tuntia. Olen kuunnellut rentoutusäänitteitä ( rentoutuminen loppuu siihen etten voi kovin kauaa maata selällään kun vauva potkii), kuunnellut Jari Sarasvuon podcastia ( ai että mä tykkään sen jutuista), lukenut illalla ennen nukkumaanmenoa, ollut juomatta kahvia ja niin edelleen. Yöllä koko ajan on liian kuuma eikä löydä hyvää nukkuma-asentoa. Puoliso narisuttaa hampaita tai alkaa kuorsaamaan tai sitten valtaa itselleen suuren osan sänkyä niin, että täytyy tökkiä sitä kauemmaksi. Facebookin vauvaryhmän mukaan keho valmistaa itseään yöheräämisiin joten on ihan normaalia, että loppuraskaudessa ei paljon nukuta. Mutta silti, haluaisin ne kunnon yöunet takaisin!

Eilen juteltiin graduohjaajan kanssa gradun etenemisestä. Sopersin sille että tässä alkaa olla pikkuinen paniikki kun gradu ei etene ja vauvakin syntyy kohta ja oon määrällisesti tehnyt gradua ehkä jotain 30 %. Ohjaaja on ihanan symppis tyyppi ja se antoi erinomaisia ideoita gradun suhteen ja lohdutti, et oikeastaan oon tässä jo aika pitkällä, ja se että gradun aineistoa on mulla ehkä noin miljoona sivua, on vaan hyvä juttu.

Mä tykkään mun gradun aiheesta ja se on äärimmäisen kiinnostava. Mutta ehkä valmistumista on hidastaneet omat epäilyt ja se huijarisyndrooma, joka kertoo mulle jatkuvasti, ettei minusta ole mihinkään, varsinkaan graduntekoon. Harjoittelu opetti taas mulle, että oikeasti olen aika hyvä ja epäilen ihan turhaan itseäni. Sain hirveän hyvää palautetta. Ongelmana mulla on se, etten tyydy helposti keskinkertaiseen, vaan haluan tehdä parhaani. Olen yrittänyt saada itseni ymmärtämään sen, ettei gradun tarvitse olla huippututkimusta tai maailmaa mullistava, vaan keskinkertainen ja huonokin riittää. Gradun arvosanaa kukaan ei tule kysymään myöhemmin, mutta en vain osaa höllätä niin että päästäisin itseni vähän helpommalla.

Mutta eilen ajattelin, että turhaan kai tässä stressaa hirveästi gradun valmistumisesta. Se, etten ole valmistunut vielä kun vauva syntyy (mikä on erittäin todennäköistä, sillä laskettu aika on noin 6 viikon päästä ja sinä aikana pitäisi saada gradu ja kolme esseetä kirjoitettua valmiiksi :D), ei maailmaa kaada eikä siihen kuole. Mulla on kuitenkin suhteellisen vähän tehtävää jäljellä siihen, että valmistun. Paperit ehtii siis saada kouraan pikkuisen myöhemmin, eikä taida olla hirveästi välillä sillä, että onko valmistunut lokakuussa vai maaliskuussa.

Onko täällä muita jotka kamppailee opintojen loppusuoralla? Hyviä (ja huonojakin) vinkkejä graduprosessiin saa antaa 😉