puhutaan unelmista

Heippa!

Kuva Karine Kong, pinterest.

Pilvilinnojen rakentelu on minulle tuttua puuhaa, mutta huomasin, että itse haaveiden toteuttaminen on jotenkin kamalan pelottavaa. Olen vähän kaiholla seurannut ystävääni, joka lentää maailman toiselle puolelle, reissaa ja matkustaa, sillä ei ole sidoksissa kouluun tai työpaikkaan. Olen usein miettinyt, miten ihanaa sellainen elämä olisi ja miten ihanaa olisi matkustaa. Tällä hetkellä se ei ole minulle kovin mahdollista, sillä haluan valmistua yliopistossa tavoiteajassa. Mutta tulevaisuudessa aion elää unelmaani: matkustella pitkin maailmaa tulevan mieheni kanssa ja seikkailla. Usein toisen ihmisen elämäntyyli tuntuu paljon hauskemmalta ja upeammalta kuin omani. Mutta itsehän olen aikoinaan tehnyt valinnan koulupaikasta ja opiskelusta. Olisin voinut valita myös toisin. Ja itsehän olen mennyt rakastumaan, sinkkuna olisi helppoa lähteä ja mennä. 

   On tuttua ja turvallista käpertyä omaan kuplaansa, haaveilla mutta jättää haaveet toteuttamatta. Tyytyä tavalliseen arkeen ja tavalliseen elämään. On pelottavaa liikahtaa pois turvallisesta kuplastaan ja kokea kaikkea uutta ja jännittävää. 

 Kaikissa self-help oppaissa kehoitetaan kirjoittamaan ylös unelmiaan ja pohtimaan sitä, mitä niiden toteuttaminen vaatii. Haaveet voivat olla ihan pieniä, ei niiden tarvitse olla mittakaavassa suuruudenhulluus. Kirjoittelin tuossa äsken haaveitani ylös: 

• Haaveilen että omistan kameran
  Haluaisin kameran siksi, että olisi ihanaa tallentaa itselleen tärkeitä hetkiä ja opetella valokuvaamaan. Tämä blogikin olisi taatusti elinvoimaisempi ja hienompi, olen kyllästynyt lataamaan tänne iphonella otettuja kuvia. Niissäkin on oma viehätyksensä mutta haluan laatua. Minulla on kyllä kaapin perällä järjestelmäkamera mutta sen objektiivi on rikki. Se taisi simahtaa juuri Kreikassa kun yritin tallentaa turkoosinsinistä vettä. Siitäkin on jo yli kolme vuotta, mutta en ole saanut hankittua uutta objektiivia. 
  Mitä vaatii: pitkiä työtunteja ja vapaa-ajan vähenemistä.

• Haaveilen olevani timmi ja elämäniloinen. Haluan pitää siitä ihmisestä, joka tuijottaa takaisin peilistä. 
  Mitä vaatii: paljon salaattia, hengästymistä, tuskastumista, itsensä rakastamista, suklaan hylkäämistä, terveellistä elämäntapaa. Bodypumppia, combattia, kyykkyjä ja punnerruksia. 

• Haaveilen että olen venyvä ja lempeä
  Mitä vaatii: joogamattoa, tuskastumista, itsensä kuuntelua, meditointia, kirjoittamista, zen-asenteen löytämistä, joogahetkiä
   
• Haaveilen, että saan kandista parhaan arvosanan
  Mitä vaatii: litroittain kahvia, kirjojen ääressä istumista, hullua opiskelua, asiaan paneutumista, sinnikkyyttä. 
   
• Haaveilen, että osaan joskus soittaa kitaraa
  Mitä vaatii: no ensin sen kitaran jossa on kaikki kielet tallella, kärsivällisyyttä ja hyvän opettajan.

• ​Haaveilen että osaan puhua sujuvasti englantia
  Mitä vaatii: astumista epämukavuusalueelle, englanninkielisiä blogeja, lehtiä, kirjoja, podcasteja. Ja elokuvien suomenkielisten tekstitysten piilottamista. 

Millaisia haaveita teillä on? Aletaanko yhdessä toteuttamaan niitä? :)