puhutaan unelmista

Heippa!

2122960a74d9655e4a50bb64e4136ff1.jpg

Kuva Karine Kong, pinterest.

Pilvilinnojen rakentelu on minulle tuttua puuhaa, mutta huomasin, että itse haaveiden toteuttaminen on jotenkin kamalan pelottavaa. Olen vähän kaiholla seurannut ystävääni, joka lentää maailman toiselle puolelle, reissaa ja matkustaa, sillä ei ole sidoksissa kouluun tai työpaikkaan. Olen usein miettinyt, miten ihanaa sellainen elämä olisi ja miten ihanaa olisi matkustaa. Tällä hetkellä se ei ole minulle kovin mahdollista, sillä haluan valmistua yliopistossa tavoiteajassa. Mutta tulevaisuudessa aion elää unelmaani: matkustella pitkin maailmaa tulevan mieheni kanssa ja seikkailla. Usein toisen ihmisen elämäntyyli tuntuu paljon hauskemmalta ja upeammalta kuin omani. Mutta itsehän olen aikoinaan tehnyt valinnan koulupaikasta ja opiskelusta. Olisin voinut valita myös toisin. Ja itsehän olen mennyt rakastumaan, sinkkuna olisi helppoa lähteä ja mennä. 

   On tuttua ja turvallista käpertyä omaan kuplaansa, haaveilla mutta jättää haaveet toteuttamatta. Tyytyä tavalliseen arkeen ja tavalliseen elämään. On pelottavaa liikahtaa pois turvallisesta kuplastaan ja kokea kaikkea uutta ja jännittävää. 

 Kaikissa self-help oppaissa kehoitetaan kirjoittamaan ylös unelmiaan ja pohtimaan sitä, mitä niiden toteuttaminen vaatii. Haaveet voivat olla ihan pieniä, ei niiden tarvitse olla mittakaavassa suuruudenhulluus. Kirjoittelin tuossa äsken haaveitani ylös: 

  • Haaveilen että omistan kameran
    Haluaisin kameran siksi, että olisi ihanaa tallentaa itselleen tärkeitä hetkiä ja opetella valokuvaamaan. Tämä blogikin olisi taatusti elinvoimaisempi ja hienompi, olen kyllästynyt lataamaan tänne iphonella otettuja kuvia. Niissäkin on oma viehätyksensä mutta haluan laatua. Minulla on kyllä kaapin perällä järjestelmäkamera mutta sen objektiivi on rikki. Se taisi simahtaa juuri Kreikassa kun yritin tallentaa turkoosinsinistä vettä. Siitäkin on jo yli kolme vuotta, mutta en ole saanut hankittua uutta objektiivia. 
    Mitä vaatii: pitkiä työtunteja ja vapaa-ajan vähenemistä.
  • Haaveilen olevani timmi ja elämäniloinen. Haluan pitää siitä ihmisestä, joka tuijottaa takaisin peilistä. 
    Mitä vaatii: paljon salaattia, hengästymistä, tuskastumista, itsensä rakastamista, suklaan hylkäämistä, terveellistä elämäntapaa. Bodypumppia, combattia, kyykkyjä ja punnerruksia. 
  • Haaveilen että olen venyvä ja lempeä
    Mitä vaatii: joogamattoa, tuskastumista, itsensä kuuntelua, meditointia, kirjoittamista, zen-asenteen löytämistä, joogahetkiä
     
  • Haaveilen, että saan kandista parhaan arvosanan
    Mitä vaatii: litroittain kahvia, kirjojen ääressä istumista, hullua opiskelua, asiaan paneutumista, sinnikkyyttä. 
     
  • Haaveilen, että osaan joskus soittaa kitaraa
    Mitä vaatii: no ensin sen kitaran jossa on kaikki kielet tallella, kärsivällisyyttä ja hyvän opettajan.
  • ​Haaveilen että osaan puhua sujuvasti englantia
    Mitä vaatii: astumista epämukavuusalueelle, englanninkielisiä blogeja, lehtiä, kirjoja, podcasteja. Ja elokuvien suomenkielisten tekstitysten piilottamista. 

Millaisia haaveita teillä on? Aletaanko yhdessä toteuttamaan niitä? 🙂 

Kommentit (5)
  1. Tosi mukava että oot tykännyt opiskelusta (ja jaksat tehdä sen postauksen)!
    Nykyään politiikkatieteisiin on pääsykoekirja (joka sinänsä vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta), mutta pääseminen on varmaan edelleen helpohkoa psykaan verrattuna. Toi ensikertalaiskiintiö vähän ahdistaa, koska se myöhempi alan vaihtaminen käy vaikeaksi. Jotenkin mua pelottaa hirveästi, että alan katua, minne sitten menenkin 😛 Mutta saa nähdä.
    Onnea kihlauksen johdosta!

  2. Hah, kirjoitinpa vielä toisen viestin noihin lopun kysymyksiin liittyen 😀 Mulla on tällä hetkellä pari unelmaa- Tarkemmin sanottuna ne ovat psykologia ja Lapin politiikkatieteet/sosiologia. Aattelinkin kysyä, mikä sai sut

    a) hakemaan kumpaankin
    b) vastaanottamaan paikan politiikkatieteistä sen sijaan, että olisit yrittänyt uudestaan psykologiaan

    Olisi myös huippua (joskaan ei pakollista), jos saisit joskus kirjoitettua postauksen politiikkatieteilijöiden työllistymisestä (ja hyödyllisistä sivuaineista!). Ahdistaako sua toi nykyinen työllisyystilanne? Entä harjoittelu? Yliopistojen omat – tai ylipäätään kaikki aiheeseen liittyvät – sivut ovat vähän epäselkeitä. Asia olisi ehkä helpompi ymmärtää opiskelijan ns. käytännönläheisemmästä näkökulmasta 🙂

    1. Mä voisin kirjoitella sellaisen laajemman opiskelupostauksen ja kertoa mun alasta! En ehkä oo kaikkein paras asiantuntija, koska en todellakaan oo perillä kaikesta yliopistoon liittyvästä. 🙂 ja kiva kuulla että oot kiinnostunut samoista aloista kuin minä! Tervetuloa vain Rolloon, tää on hirveen kiva kaupunki 🙂 

       Politiikkatiedettä on helppo päästä lukemaan, meillä oli ainakin valintakokeena aineistokoe joten ei tarvinnut valmistautua ennakkoon. Mua auttoi varmaan se, että olin kirjoittanut ylioppilaskirjoituksissa yhteiskuntaopin ja asiat oli tuoreessa muistissa. Silloin keväällä mulla oli vielä aikomus mennä lukemaan psykologiaa ja ajattelin pitää välivuoden. Kävin psykologian pääsykokeissa ja ne meni ihan surkeesti, osittain siksi etten ollut panostanut niihin. Ei ollut energiaa ylioppilaskirjoitusten jälkeen. 

       Sitten kesällä olin ihan shokissa kun löysin mun nimen kouluun päässeiden joukosta. Mietin jonkun aikaa mitä teen ja en edes tiedä miksi otin sitten koulupaikan vastaan. Toki ala kiinnosti, mutta olin jotenkin niin varma siitä että menen lukemaan psykologiaa. Ajattelin että yliopistoon pääseminen on niin hieno juttu että täytyy käyttää tilaisuus hyväksi ja aloittaa opiskelut. Että voihan sitä sitten hakea uudestaan jos ala ei olekaan yhtään kiinnostava. 

       Ja mä oon kyllä ollut mun päätökseen erittäin tyytyväinen! Tämä ala on just sitä mikä mua kiinnostaa ja Rovaniemi on ihana opiskelijakaupunki. Oikeastaan tämä kaikki on ollut vain hyvää sattumaa, en mä aikaisemmin suunnitellut tätä, mutta oon kyllä onnellinen että asiat on järjestynyt juuri näin. 

       Mutta mä alan kirjoittelemaan opiskelupostausta ja kerron siinä sitten tarkemmin yliopisto-opiskelusta ja työharjoitteluista 🙂 

       

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *