Poika täytti viime viikon lauantaina kolme kuukautta. Päivä päivältä pieni on entistä kiinnostuneempi maailmasta ympärillään. Vauva myös hakee ihan eri malliin lohtua sylistä ja painaa väsyneenä pienen päänsä äitiä vasten. Tuntuu todella palkitsevalta olla muutakin kuin ruoka- ja hytkytysautomaatti. Vaikka emme vielä samaa kieltä puhukaan, ymmärrämme myös toisiamme koko ajan paremmin.
Viimeisen kuukauden aikana poika on alkanut käsien näpertelyn lisäksi kiinnostua varpaistaan. Jalat menevät koukkuun vatsan päälle ja kyljelle käännytään näppärästi. Ajanvietemahdollisuudet ovat myös lisääntyneet huimasti, kun poika alkoi muutama päivä sitten tarttua leluihin ja viedä niitä suuhunsa. Enää ei kankaista suosikkikirjaa vain katsella, vaan sitä myös maistellaan. Katseluun puolestaan kelpaisi lelujen sijaan paljon paremmin liikkuva kuva tietokoneelta tai televisiosta.
Lisääntyvä ymmärrys on lisännyt tarvetta virikkeisiin. Enää vauva ei känise vain nälkää ja väsymystä, vaan selvästi myös tylsistyminen ja yleinen ärtymys aiheuttavat kritiikkiä. Vauvalla tuntuu olevan hyviä ja huonoja päiviä. Hyvinä päivinä ollaan yhtä hymyä ja jutustelua ja itketään korkeintaan väsyneenä. Huonoina päivinä edes sylissä kantaminen ei tunnu kelpaavan. Onneksi huonoja hetkiä on paljon vähemmän kuin hyviä. Mistään ei kuitenkaan etukäteen tiedä, herääkö seuraavilta päiväunilta hymyilevä vai riivattu vauva.
Yöt nukutaan edelleen kahta tankkaustaukoa lukuun ottamatta hyvin, illan puoli yhdeksästä yleensä aamun seitsemään. Päiviin sen sijaan emme ole saaneet mitään selkeää rytmiä. Pitäisi ehkä viettää muutama päivä ihan vain kotosalla ja katsoa, miten unet ajoittuvat, kun ei olle koko ajan menossa.
Tekemistä tuntuu riittävän, vaikka viikottain toistuvia harrastuksia ei ole kuin kaksi. Joogassa olemme käyneet jo jonkin aikaa. Nyt aloitimme vauvauinnin samana päivänä, kun poika täytti vaaditut kolme kuukautta. En etukäteen epäillyt, etteikö vauva viihtyisi vedessä, mutta pelkäsin, että kovat äänet säikyttäisivät uimarin jo ennen altaaseen pääsemistä. Ennakko-odotuksistani huolimatta ensimmäinen kerta sujui oikein hyvin. Harmi vain, että joudumme jättämään huomisen uintikerran väliin.
Pojalla on nyt ensimmäisen kerran oikein kunnon nuha. Onneksi ei ole nostanut kuumetta, emmekä vieläkään ole joutuneet turvautumaan ennen rokotuksia hankkimaani panadoliin. Pari viikkoa sitten saadut rokotukset aiheuttivat ison itkun mutta loppupäivän vauva oli jopa normaalia paremmalla tuulella.
Kuluneeseen kuukauteen on mahtunut myös paljon arjesta poikkeavaa sekä vauvan kanssa että ilman. Poika pääsi ensimmäisen kerran kauemmas kotoa, kun teimme pääsiäisenä kaikin puolin onnistuneen viikon reissun Lappiin. Minä olen puolestani ollut muun muassa kokonaisen päivän kaverin polttareissa. Se, että vauva suostuu syömään pullosta, antaa miehelle mahdollisuuden huomata, kuinka mainiosti hän pärjää vauvan kanssa ihan kahdestaan. Ja ainakin minulle tekee ihan hyvää olla silloin tällöin hetki erossa vauvasta. Vaikka ikävä iskeekin jo melkein samalla, kun sulkee oven takanaan tai ehkä juuri siksi.
