Äitiysvapaa. Vuosi pois työelämästä. Arkipäivät kahdestaan vauvan kanssa kotona. Tylsistymistä ja valokuvien järjestämistä.
Mitä vielä. Tekemistä on riittänyt ja valokuvaprojektia olen tuskin aloittanut. (Ainoa saavutus tähän mennessä on kuvakirja yli vuosi sitten juhlituista häistämme. Koko projekti taitaa olla epärealistinen. Äsken tarkistaessani kuvia on tietokoneella yli 11 000.)
Tietenkin vauvan kanssa puuhatessa menee jo itsessään aika paljon aikaa. Imetys, vaippojen vaihto ja seurustelu vievät ison osan päivistä. Vauvan myötä myös kotihommia kuten pyykinpesua on aikaisempaa enemmän. (En muuten aikaisemmin juurikaan pitänyt pyykkien ripustamisesta mutta jotenkin pienten vauvanvaatteiden hypistely tekee hommasta paljon mukavampaa. Kukaan muu samaa mieltä?)
Arkiaskareiden ja kauniin sään innoittamien kävelylenkkien lisäksi päiviin on ilmaantunut paljon ihan kalenterimerkinnänkin vaativaa tekemistä. (Olen varmaan töissä oppinut arvioimaan päivien kiireisyyttä sen mukaan, kuinka paljon kalenterissä on merkintöjä). Viime viikko oli vauvan kymmenes (en nyt taas aloita siitä, kuinka nopeasti aika tuntuu kuluvan) ja sen jokaiselle päivällä osui jotain perusarjesta poikkeavaa.
Maanantaina tapasimme neuvolan perhevalmennuksesta tuttujen äitien ja vauvojen kanssa. Kiersimme vaunukaravaanina Töölönlahden ja lounastimme Cafe Pirittassa. (Ennen vauvaa en olisi osannut kuvitellakaan itseäni johonkin äitiporukkaan mutta nyt samassa tilanteessa olevien ja yllättävän samanhenkisten ihmisten tapaaminen onkin tosi kivaa. Kesällä löytänen itseni jostakin hiekkalaatikon reunalta)
Tiistaina kävin tilaamassa kukkalähetyksen synttäriyllätykseksi ystävälleni. Tein myös second hand -löytöjä söpöstä Little Copenhagen -liikkeestä. Strategiani on maksaa kierrätysvaatteet ennen kuin edes katson kaupan muuta valikoimaa, jotten sortuisi ihanuuksiin. Illalla vauva jäi miehen kanssa kotiin ja minä kävin opiskelukaverieni kanssa uimassa.
Keskiviikkona olimme äiti-vauva-joogassa ja sen jälkeen uuden joogatutun ja hänen vauvansa kanssa kahvilla. (Koskakohan olen viimeksi pyytänyt täysin vierasta ihmistä kanssani kahville? Ehkä joskus ulkomailla opiskeluvaihdossa?)
Torstaina lounastin Allotriassa vauvan nukkuessa ikkunan takana. Illalla miehen lapsuudenkaveri tuli syömään.
Perjantaina kävimme työpaikallani näyttäytymässä. Vauva oli jälleen vieraskorea. Aluksi nukkui ja herätessään söpösteli isolle ihastelijajoukolle. Sittenkin kun väsymys iski, jaksoi vielä hymyillä toimitusjohtajalle. Jotkut näköjään ymmärtävät jo nuorena, ketä kannattaa miellyttää.
Lauantaina menimme vanhemmilleni ensimmäisen kerran vauvan kanssa yöksi kylään. Oli hauskaa seurata, kuinka haltioissaan tuoreet isovanhemmat olivat vauvasta. Isäni ehti vuorokauden aikana käydä vauvan kanssa kolme kertaa vaunulenkillä…
Sunnuntaina ajelimme takaisin kotiin ja kävimme kuuntelemassa asuntovälittäjien kuluneita juttuja parilla näytöllä. ”Tämä on tällainen neliöitään suurempi tilaihme”.
Ei tällaisella kalenterimerkintöjen määrällä vielä stressi iske mutta ei kyllä pääse pitkästymäänkään. Kiva niin.
