…tahdon löytää suuremman. Vaikka kaksiossamme eittämättä onkin joskus asunut viisilapsinen perhe, me kolme emme tänne mahdu enää pitkään. Vauva nukkuu tällä hetkellä kätevässä vaavisängyssä mutta pinnasängyn sijoittaminen makuuhuoneeseen tulee tekemään tiukkaa. Vaikka olemme kieltäytyneet monesta sukulaisen tarjoamasta lelusta ja muusta rekvisiitasta, tuntuu vauvan muukin tavaramäärä vain kasvavan silmissä. Näin ollen olemme pakotettuja etsimään isomman asunnon. Sääli, sillä olemme viihtyneet nykyisessä todella hyvin.

Käynnistimme kolmion etsintäpuuhat hiukan hitaasti. Alkuraskaudessa vauva ei vielä tuntunut kovin konkreettiselta. Myös vauvan syntymä aiheutti hommaan pienen tauon. Mutta vain pienen. Vauva oli ensimmäisen kerran asuntonäytöllä mukana täyttäessään kaksi viikkoa eli sinä päivänä, kun sai talvivauvana ensimmäisen kerran mennä ulos. Etsinnän tulokset ovat olleet valitettavan laimeita. Tähän mennessä ainoastaan yksi vastaan tullut asunto on ollut sellainen, että olemme tehneet siitä tarjouksen.

Asumme nyt noin kolmen kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Pidän kovin siitä, että jo ihan meidän omilla kulmilla on paljon elämää. Uusia kahviloita, ravintoloita ja putiikkeja tuntuu aukeavan tämän tästä. Erityisesti näin kotona ollessa on kiva, etteivät pitkät etäisyydet aiheuta kynnystä lähteä ihmisten ilmoille. Tällainen pikkukaupungin kasvatti ei vielä kymmenen vuotta sitten olisi osannut kuvitellakaan, että asuisi vielä joskus Helsingissä niin, että voisi päivittäin käydä kävelyllä Töölönlahdella.

Haluaisimmekin pysyä näillä meidän nykyisillä kulmillamme tai suunnilleen vastaavan etäisyyden päässä keskustasta. Vähimmäisvaatimuksena on ollut, että ratikkakiskot johtavat uuteenkin kotiin. Ongelmana tässä on, että kolmioita on täällä paljon vähemmän tarjolla kuin kaksioita. Tai sitten hinnat nousevat aivan hurjiksi. Emme myöskään haluaisi tässä tilanteessa lähteä toteuttamaan suurempaa remonttia uuteen asuntoon tai muuttaa heti parin vuoden sisällä putkiremonttia pakoon. Saa nähdä, ovatko kriteerimme mahdottamat. Nykyistä asuntoamme taisimme etsiä lähes vuoden mutta se onkin ollut kaikkea, mitä toivoimme.

Voi olla, että hylkäämme unelman vielä muutamasta lisävuodesta kaupungissa ja ostamme nyt jo rivitaloasunnon jostakin kauempaa keskustasta. Vauvaa pikkuisessa kylpyhuoneessa kylvettäessä, olen kieltämättä alkanut haaveilla hieman nykyaikaisemmasta kodista. Veikkaan, että omaa pihaakin osaisi arvostaa ainakin kesällä. Jotenkin tällä hetkellä lähiseudun erikoiskahvit kiinnostavat enemmän kuin aamuiset lumityöt tai bussimatkat keskustaan. Yleensä asuntoasioilla on tapana järjestyä jotenkin. Jännittävää nähdä, miten tällä kertaa.