Poika täyttää tänään kaksi kuukautta. En voi olla kliseisesti toteamatta, kuinka nopeasti aika on kulunut. Ihan vasta sain keisarileikkauksen jälkeen pienen, punaisen ja pipopäisen nyytin kainalooni ja nyt minulla on (no ainakin omasta mielestäni) iso vauva, joka osaa vaikka mitä. Ei tuo mikään jättiläinen tietysti ole vieläkään mutta vaatteiden siirtäminen liian pienten pinoon aiheuttaa kyllä jonkinasteista haikeutta ja orastavaa vauvakuumetta. Jaiks.

Etukäteen vähän jännitti, kuinka pärjään vastasyntyneen kanssa. En ollut koskaan edes pitänyt pientä vauvaa sylissä. Mies sentään oli vaihtanut vaippoja siskonsa lapsille, minä en. Jossain lohdutettiin, että jos vauvojen hoitaminen olisi kovin vaikeaa, ei ihmisiä olisi olemassa. Jos neandertalilainen on selvinnyt hommasta, selviävät siitä nykyvanhemmatkin. Hieman tämä kyllä herätti kysymyksiä, sillä neandertalilaiset taisivat kuolla sukupuuttoon… Mutta hyvin kaikki on mennyt. Uskomatonta, kuinka nopeasti vauvaa oppi käsittelemään.

Ihan toinen juttu on vauvan ymmärtäminen. Toinen huutaa pää punaisena, vaikka kaiken pitäisi olla kunnossa. Toisaalta umpiväsynyt vauva voi yhtäkkiä muuttuakin hymyileväksi seurustelijaksi. Ota siitä sitten selvää. Veikkaan, että kommunikaatio-ongelmat lapsen ja vanhempien välillä eivät lopu vauva-aikaan, tuskin edes murrosikään.

On kanssakäymiseen kahden kuukauden aikana tullut tietysti ihan hirveästi uutta. Isoin juttu oli se, kun vauva alkoi reilun kolmen viikon iässä vastata hymyyn. Sitä ennen oli jo hymyilty neuvolan hymynaamakuvalle (miten se voikin olla niin ihana?). Nyt vauvan kanssa saa jutusteltua jo pitkiä pätkiä. Minä kysyn jotain ja vauva vastaa juu. Joskus tosin vauva sanoo kyy ja joskus au, joten ihan en ole vielä varma, että ymmärrämme toisiamme. Pääasia, että molemmat ihastuvat tästä kovasti.

Vauvan on alusta saakka sanottu olevan jäntevä ja ikäistään vanhemman oloinen. Viime viikolla lastenlääkäri tokaisi vauvalla, että et ole tosissas, kun vauva mahalleen laitettaessa ensin nousi terhakasti kyynärvarsien varaan rintakehä ylhäällä ja vähän myöhemmin alkoi nostaa takapuolta ylös. Ja me kun hieman toivoimme, ettei poika lähtisi kovin aikaisin liikkelle. Nykyinen koti ei todellakaan ole vauva-yhteensopiva, eikä edes helposti sellaiseksi muutettava. Täytyy varmaan lisätä sellainen järkyttävän ruma konttauskypärä hankintalistalle ja ostaa uusi asuntoa pian. Siitä lisää myöhemmin.