Älä vihaa!
Viikko sitten palasin kotiin verkossa tapahtuvaa äärioikeistolaista vihapuhetta käsittelevästä konferenssista (kuulostaapa viralliselta!) Budapestistä. Äärioikeistolainen liikehdintä on kasvanut kaikkialla Euroopassa varsinkin talouskriisin alkamisen jälkeen. Näille liikkeille yhteistä on, hyvin yksinkertaistetusti, halu ”suojella maan perinteistä kulttuuria” (jota tuskin on ollut koskaan olemassakaan… ehkä kirjoitan siitä ensi viikolla) vähemmistöjä sortamalla. Kun ihminen on tietämätön ja peloissaan, on luonnollista alkaa etsiä syntipukkeja. Äärioikeiston kannattajat ovat päättäneet syyttää yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia: seksuaalivähemmistöihin kuuluvia, maahanmuuttajia, pakolaisia, uskonnollisiin vähemmistöön kuuluvia… you name it.
Vaikka suurimmassa osassa maita liikehdintä on onneksi vielä melko vähäistä, niin esimerkiksi Kreikan Kultainen Aamunkoitto ja Unkarin Jobbik ovat kotimaissaan hyvin suosittuja puolueita. Suomessa enemmän tai vähemmän äärioikeistoa – tai vähintäänkin varsin huolestuttaviin mittakaavoihin vietyä nationalismia edustaa esimerkiksi Suomen Sisu. Blogissaan sisulaiset ihan tosissaan miettivät muun muassa ”kuinka monen sukupolven ajan maahanmuuttajan geenien on sekoituttava suomalaisiin, ennen kuin tuloksena on riittävän suomalainen geeniperimä.” Blogipostauksen kirjoittajalla oli tarkat kriteerit sille kuka on suomalainen ja kuka ei – aivan kuin tällä olisi suurtakin merkitystä!
Esimerkiksi Suomen sisu, kuten suurin osa Euroopan enemmän tai vähemmän äärioikeistolaisista ryhmittymistä, ei koskaan myöntäisi olevansa rasistinen tai syrjivä. Yhteiskuntakritiikiksi naamioitu populistinen vihapuhe onkin varsin suuri uhka demokraattisessa yhteiskunnassa. Huolestuttavinta usein onkin ”en ole rasisti/sovinisti/ym., mutta…”-puhe, ja uskaltaisin väittää, että Suomessa kovin moni sortuu vastaavanlaiseen puheeseen, koska se on – valitettavasti – monissa piireissä täysin hyväksyttävää: toisinaan jopa kahvipöytäkeskusteluissa omien sukulaisteni kanssa koen olevani alakynnessä, kun negatiivisten stereotypioiden viljely alkaa.
Uskomattominta on se, että sananvapauden merkeissä vihaavien kommenttien laukominen on täysin hyväksyttävää – varsinkaan verkossa tapahtuvaa halventavaa puhetta ei kontrolloida mitenkään. Jokaisella on tietysti oikeus olla sitä mieltä kuin he haluavat (ja onneksi myös oikeus muuttaa mieltään!), mutta sanan- tai ilmaisunvapaus ei ole sama asia kuin oikeus uhata, loukata, sortaa tai sulkea ulkopuolelle. Jokainen ihminen on yhtä arvokas, seksuaaliseen suuntautumiseen, syntyperään, uskontoon, äidinkieleen (jne.) katsomatta – ihmisarvo ei ole pelkkä mielipidekysymys.