Hyvää naistenpäivää!

Naistenpäivän kunniaksi ajattelin kirjoittaa miehistä. Uskon että maailma olisi aidosti vähän parempi paikka niin miehille kuin naisillekin, jos antaisimme miehille luvan olla edes vähän enemmän naisellisia*.

 

Kuten olen aiemmassa tekstissäni todennut, jos nainen pukeutuu miesten pukuun, se on seksikästä. Jos mies pukeutuu mekkoon, se on naurettavaa. Eräs fiksu (miespuolinen) ystäväni totesi tämän mitä todennäköisemmin johtuvan siitä, että naiseus nähdään yhä tietynlaisena heikkoutena. Miehen pukeminen naiseksi on vähän samalla tavalla nöyryyttävää kuin kuninkaan pukeminen narriksi. Meikkaaminen tai kauniisti pukeutuminen ovat typeriä naisten hömpötyksiä. Jos nainen haluaa tulla otetuksi vakavasti vaikkapa politiikassa, on parempi leikata tukka lyhyeksi ja pukeutua harmaaseen jakkupukuun. Viimeksi eilen sain kuulla varsin hyväntahtoisen kommentin, etten näytä tyypilliseltä filosofian opiskelijalta – johtuikohan se siitä että minulla oli huulipunaa, hame ja korkokengät, eikä pitkää partaa tai kummallisia silmälaseja. Oli miten oli, odotan innolla sitä päivää, että myös naiselliset* naiset otetaan vakavasti!

 

Itse koen, että suomalainen puolustuspolitiikka heijastaa ja tukee miehille tarjottua kapeaa sukupuoliroolia. Suomalaisessa yhteiskunnassa ”armeija tekee pojista miehiä”-ajattelu on edelleen todella voimakasta. Koska olen nainen ja minulla on siten eri kansalaisvelvollisuudet kuin miehillä (huh-huh, vuonna 2014!?), en ole käynyt armeijaa. En kuitenkaan usko hetkeäkään, että armeijan käyminen olisi millään tavalla olennainen itsenäistymisriitti pojille, vaikka siellä voikin oppia hyödyllisiä taitoja (kuten tappaminen… vitsi) ja saada uusia kivoja kavereita – en ihan oikeasti halua vähätellä kenenkään yksilöllisiä kokemuksia. Kuitenkin, siviilipalveluksen vähäisempi suosio ja arvostus johtuu siitä, että emme vieläkään arvosta laajassa mittakaavassa naisellisuuteen* liitettyjä piirteitä, kuten joustavuutta, empatiakykyä ja toisten pyyteetöntä auttamista. Jos yhteiskuntamme sallii naisille vähän naisellisuutta*, sallimme sitä vielä vähemmän miehille.

 

En sano, että kaikkien miesten tulisi alkaa meikata, tai lopettaa kaljan juonti tai pornon katselu tai pyöräily tai hengittäminen tai kalastaminen tai mitään muutakaan. Mutta olen sitä mieltä, että niin kutsuttu naisellisuus* kuuluu kaikille, eikä ole biologisesti naisiksi syntyneiden yksinoikeus. Naisellisuus* ei ole heikkoutta tai jotain mitä tulisi hävetä.

 

* Uskon koko ”naisellisuuden” idean olevan vähintäänkin kyseenalainen, eikä se juurikaan liity siihen mitä kenelläkin jalkojen välissä on, eikä edes hormonitoimintaan: se on lähinnä kulttuurillinen luomus.

 

P.S. Mikä ihana nainen !

Puheenaiheet Ajattelin tänään Höpsöä Uutiset ja yhteiskunta

Älä vihaa!

Viikko sitten palasin kotiin verkossa tapahtuvaa äärioikeistolaista vihapuhetta käsittelevästä konferenssista (kuulostaapa viralliselta!) Budapestistä. Äärioikeistolainen liikehdintä on kasvanut kaikkialla Euroopassa varsinkin talouskriisin alkamisen jälkeen. Näille liikkeille yhteistä on, hyvin yksinkertaistetusti, halu ”suojella maan perinteistä kulttuuria” (jota tuskin on ollut koskaan olemassakaan… ehkä kirjoitan siitä ensi viikolla) vähemmistöjä sortamalla. Kun ihminen on tietämätön ja peloissaan, on luonnollista alkaa etsiä syntipukkeja. Äärioikeiston kannattajat ovat päättäneet syyttää yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia: seksuaalivähemmistöihin kuuluvia, maahanmuuttajia, pakolaisia, uskonnollisiin vähemmistöön kuuluvia… you name it.

 

Vaikka suurimmassa osassa maita liikehdintä on onneksi vielä melko vähäistä, niin esimerkiksi Kreikan Kultainen Aamunkoitto ja Unkarin Jobbik ovat kotimaissaan hyvin suosittuja puolueita. Suomessa enemmän tai vähemmän äärioikeistoa – tai vähintäänkin varsin huolestuttaviin mittakaavoihin vietyä nationalismia edustaa esimerkiksi Suomen Sisu. Blogissaan sisulaiset ihan tosissaan miettivät muun muassa kuinka monen sukupolven ajan maahanmuuttajan geenien on sekoituttava suomalaisiin, ennen kuin tuloksena on riittävän suomalainen geeniperimä.  Blogipostauksen kirjoittajalla oli tarkat kriteerit sille kuka on suomalainen ja kuka ei – aivan kuin tällä olisi suurtakin merkitystä!

 

Esimerkiksi Suomen sisu, kuten suurin osa Euroopan enemmän tai vähemmän äärioikeistolaisista ryhmittymistä, ei koskaan myöntäisi olevansa rasistinen tai syrjivä. Yhteiskuntakritiikiksi naamioitu populistinen vihapuhe onkin varsin suuri uhka demokraattisessa yhteiskunnassa. Huolestuttavinta usein onkin en ole rasisti/sovinisti/ym., mutta-puhe, ja uskaltaisin väittää, että Suomessa kovin moni sortuu vastaavanlaiseen puheeseen, koska se on – valitettavasti – monissa piireissä täysin hyväksyttävää: toisinaan jopa kahvipöytäkeskusteluissa omien sukulaisteni kanssa koen olevani alakynnessä, kun negatiivisten stereotypioiden viljely alkaa.

 

Uskomattominta on se, että sananvapauden merkeissä vihaavien kommenttien laukominen on täysin hyväksyttävää – varsinkaan verkossa tapahtuvaa halventavaa puhetta ei kontrolloida mitenkään. Jokaisella on tietysti oikeus olla sitä mieltä kuin he haluavat (ja onneksi myös oikeus muuttaa mieltään!), mutta sanan- tai ilmaisunvapaus ei ole sama asia kuin oikeus uhata, loukata, sortaa tai sulkea ulkopuolelle. Jokainen ihminen on yhtä arvokas, seksuaaliseen suuntautumiseen, syntyperään, uskontoon, äidinkieleen (jne.) katsomatta – ihmisarvo ei ole pelkkä mielipidekysymys.

 

No hate.

Puheenaiheet Ajattelin tänään Syvällistä Uutiset ja yhteiskunta