Minähän osaan!

Mikä uskomaton onnen tunne! Sain nimittäin juuri valmiiksi villasukan kantapään. En olisi ikinä uskonut. Minulle iski taannoin jokin omituinen neulomisvimma. Alkaessani toteuttaa vimmaani, muistuikin mieleen käsityönopettajan tuskailut:” Miten sinä olet tällaisen mytyn tästä saanut?”.  Opettaja tarvitsi tuntien jälkeen paljon kahvia ja tupakkaa. Pelokkaana silmukka silmukalta lähestyin kantapäätä. Ei mitään havaintoa mitä pitäisi tehdä. Googletin ohjeita ja suurin osa niistä oli hepreaa. Mutta onneksi sieltä joukosta löytyi kuviakin. Niitä sitten tihrustelin ja yritin ymmärtää.

Muutaman sinnikkään silmäpaon ja niiden pelastuksen jälkeen se sitten alkoi muotoutua. Mietin, voiko niin tosiaankin käydä? Ja kyllä. Siinä se oli keskittyneen nyhertämisen jälkeen. Kantapää kavennuksineen ja helahoitoineen. Salonkikelpoiseen sukkaseen on kyllä pitkä matka, mutta eipä se ole käsityötunneilta tuttu myttykään.

Ei oteta nyt huomioon sitä, että pitäisi vielä toinenkin sukka taikoa. Nyt paistattelen tässä onnistumisen tunteessa. Harvoin sitä tässä iässä kokee oppimisen riemua, joten täytyy ottaa kaikki irti.

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *