Joogailua vai elämänhallintaa?
Näin suhteellisen uunituoreena kolmekymppisenä olen alkanut kriittisesti tarkastella elämääni. Ja ikuisuus ongelmaani, eli omaan kehoani. Samat kohdat ovat olleet ongelmana aina. Vatsa, jenkkakahvat, reidet. Nyt bongasin uutisen, että noihin kohtiin rasvan varastoituminen johtuu usein stressistä. Ja sokerin syönnistä, mutta siitä ei puhuta. Ihan kiitettävästi tässä on viime vuodet tuskasteltukin. Ehkä se jokin stressihormonin pirulainen saa kurvit vähemmän kohdalleen.
Oli miten oli, mutta tulin siihen tulokseen, että näihin kaikkiin probleemiin auttaa parhaiten jooga ja pilates. Saa nähdä onko näin. Nyt olen reilun viikon taas veivannut aktiivisesti hiki otsalla joogaa. Huomautettakoon vielä, että vuosia sitten ainoa todellinen intohimoni oli body pump. Ehkä olen sitten vähän aikuistunutkin ja jaksan myös vähän henkisempää lajia. Tietenkin kuvittelen jo muutoksia tapahtuneen, vatsan vähän kiinteytyneen ja farkkujen vyötärön olevan sallivampi. Mutta se voi olla myös totta.
Olen joogannut enemmän tai vähemmän tosissani kymmenisen vuotta, vähän kauemminkin. Ongelmana on usein ollut joogaan liitettävä puritaanisuus. Tai sitten en ole hoksannut, että on ok vähentää huonoja juttuja elämästään hiljalleen. Sinun ei tarvitse alkaa vehnänoras paastolle lopullisesti. Ehkä mieli ei vain jaksa pakotettuna tehdä hyviäkään muutoksia. Tällä kertaa aloin olla hieman sallivampi. Ja kas. Kuin automaattisesti aloin syömään hitusen terveellisemmin ja kuuntelemaan omaa kehoani. Saas nähdä miten kauan tätäkin nyt jatkuu.
Love,
Katja
Ihan näin kaarevaa siltaa ei meikäläiseltä synny. Kuva http://www.mandalatalo.com/cms/kuvat_oikeapalkki/jooga/jooga_1_kuva.jpg
Juttua lisää joogasta /hyvästä elämästä