Äly(tön)puhelin
Olen miettinyt nykyihmisen tapaa rakentaa identiteettiään. Siinä sivussa olen pohtinut sitä myös omalta osaltani. Ihminen on aina pönkittänyt asemaansa ulkoisilla merkeillä, jos olet rikas, se näkyy ja tietyt asiat ovat suositumpia kuin muut, siitä muotivillitykset. Tekniikan tultua kaikkien ulottuville olemme ottaneet identiteettimme jatkoksi ties mitä vimpaimia. Kännykkämaana meille suomalaisille se matkapuhelin on ollut aina pakkomielle ja se lienee sitä entistä enemmän sen saatua sitä paljon puhuttua älyä. Vielä puolitoistavuotta sitten minulla oli käytössä puhelin jonka olin ansiokkaasti paikannut maalarinteipillä ja hiuslenkillä. Puhelinta kun käytettiin silloin vain puhumiseen ja tekstaamiseen, joten mitäpä sillä nyt oli niin väliä. Työni puolesta aloin kuitenkin tutustumaan enemmän älypuhelinten ominaisuuksiin ja herranen aika, niillähän voi tehdä kaiken, lähes pelastaa maailman! Ja pian huomasin olevani yksi niistä joka tahkoaa Angry Birdsiä metrossa tai päivittää Facebookkiaan ärsyttävästi tyhjänpäiväisillä statuksilla kuten ”terveiset Kappelin vessasta! ” .
Mutta totta toinen puoli, viimein kesäkuussa löysin todellisen kumppanini, nimittäin Samsung Galaxy S II puhelimen, niin tai no puhelimen – vempaimellahan tuntuu tekevän kaikkea muuta enemmän kuin käyttävän sitä puhumiseen. Itse huumaannuin laitteen isosta näytöstä jolla tulee katsastettua uusimmat uutiset, sosiaaliset mediat ja tarkasteltua myös omia hyvänlaatuisia kuvia mitä laitteen kameralla saa räpsittyä. Mutta on selkeää että kyseinen vimpain myös koukuttaa. Jokainen joutilas hetki on tullut helposti vietettyä sen parissa ja auta armias jos akku osoittaa tyhjenemisen merkkejä. Silloin tuntuu tyhjenevän osa identiteettiä.
Olen pyrkinyt tietoisesti rajoittamaan kiihkeästi alkanutta suhdettamme – riippuvuussuhteeseen oli helppo ajautua kun toinen on niin helposti lähestyttävä ja tuntuu heti omalta… Nyt pyrin suhtautumaan puhelimeeni – oli se miten älykäs tahansa – niin kuin olen järkevinä päivinäni suhtautunut, eli se on työväline. Tosin tässä työvälineessä on paljon enemmän mahdollisuuksia kuin siinä hiuslenkillä kokoon kursitussa, mutta ne ominaisuudet johtavat äkkiä pahoille teille. Työsähköpostin päivittämisen sijaan kun sitä äkkiä huomaa lukevansa uusia juoruja Seiskapäivää lehden nettipainoksesta.
Love,
Katja
