Niisk ja voivoi -kun hysteerikko flunssaan sairastui

Epämääräinen flunssa kaatoi tytön sängyn pohjalle taas kerran. Mieli muuttui mustaksi kun kuukausi oli alkanut töidenkin osalta ihan mukavasti, päivät olivat pidenneet, kaikenlaista säpinää tuntui olevan tarjolla. Ei auta, pöpöt kulkevat omia reittejään ja jos niille reiteille eksyy niin huonostihan siinä käy. Sairastelu muistuttaa hyvin siitä että vaikka miten liikkuisi, söisi kiltisti kasviksensa ja kuntosalilla vetäisi banaanin proteiinipatukan sijaan niin emme vaan pysty olemaan voittamattomia. Sitä alkaa miettimään että onko viime aikoina ollut vähän enemmän stressiä, unta tullut vähemmän ja satuinko nyt kylmettymään pakkasilla enemmän ja siksi tulin nyt kipeäksi? Kaikki kylmettyivät pakkasilla, kaikilla on joskus öitä jolloin ei vain uni tule. Sitä voisi soimata itseään maailman tappiin saakka ja etsiä syytä, mutta se ei nyt tätä flunssaa muuksi muuta. Työterveyslääkäri totesikin tyynnyttävästi että väistämättä pöpöjä tarttuu matkaan kun julkisella kulkee ja kun työskentelee ihmisten parissa. Tärkeintä on levätä flunssa pois, juoda kiltisti mustaviinimarjamehunsa kuumana ja jatkaa kohtuullisen terveellisillä elämäntavoillaan. Kotona valitsin sairasvuoteen vierelle uutukaiseen Kotikaupunki mukiini parhainta mehua joka muistutti lapsuudesta, ei nyt ihan kuin äidin tekemää, mutta melkein. Mukin grafiikka lupailee kesää ja eihän tässä voi kun parantua kun mieskin sanoi että joutsenethan on ihan kuin me.

Love,

Katja