Olen ensi viikolla menossa hankkimaan perheelle joululahjoja. Lapsilla on useina vuosina ollut pitkät toivelahjalistat, mutta nyt kasvaessaan, he ovat tehneet hyvin lyhyitä toivelistoja. Lyhyt lista on toisaalta hyvä, mutta toive tuppaa olemaan kallis.

Meillä ei harrasteta kovinkaan isoja lahjoja, eikä monia lahjoja. Kun lapset olivat ihan pieniä, sukulaisilta tuli aivan hirveä määrä lahjoja, eivätkä lapset jaksaneet edes avata kaikkea. Vaikka lahjoja on viime vuosina ollut vain 2-3, se ei ole ollut lapsille pettymyksen aihe. Kuitenkin paketeista on löytynyt edes 1 toivottu asia. Useina vuosina en ole ostanut itse lapsilleni mitään, koska sukulaisilta on tullut ihan riittävä määrä lahjoja.

Nyt toiveet alkavat olla hintavia ja keskusteluaja on käyty siitä, minkälaiset toiveet on realistisia. Lapset uskovat joulupukkiin, mutta ovat tietoisia sitä, että vanhemmat päättävät mitä lahjoja voi saada ja myös maksavat lahjat. Voi olla, että tänä jouluna koetaan silti pettymys, kun paketista ei löydy usean sadan euron lahjaa..

Miehen kanssa lahjojen antaminen ja saaminen on ollut vuosien saatossa hyvin vaihtelevaa. Muistan parinakin jouluna nieleskelleeni kyyneileitä, koska en ole saanut mieheltä mitään lahjaa. Toisaalta joinakin jouluina paketista on löytynyt lahjoja, joille ei ole koskaan löytynyt mitään käyttöä. Eräänä jouluna sain valtavan valikoiman työkaluja, joita mies itse nykyisin käyttää. Viime vuonna ehdotin, että kumpikin ostaa itselleen lahjan, mutta paketoi sen toiselle. Näin kumpikin voi yllättyä jouluaattona.

Tänä jouluna ostan meille yhteiseksi lahjaksi leffalippuja. Ei uutta tavaraa nurkkiin, vaan parisuhdeaikaa, mikäli siis käytämme liput kahdestaan.

Lapsille pakettiin menee ainakin lahjakortit, toki edullisempia toiveita yritän toteuttaa mikäli niitä löytää kaupoista. Toivoisin kuitenkin välittäväni lapsille myös sitä, ettei lahjat ole se tärkein vaan yhdessäolo ja joulun tunnelma.

Omille vanhemmille ja sisaruksille olisi kiva antaa jotain, mutta mitä ihmettä?