Henkilökohtaiseen maailmanloppuuni valmistautuen…
Pääsykokeisiin lukevilla kotona (äidin & isin luona) asuvilla abiturienteilla on vanhempiin pääsykokeisiin lukijoihin verrattuna yksi selvä etu: heidän talouttaan hoitaa todennäköisesti joku muu kuin he itse ja ruoatkin tulevat pääosin jonkun muun laittamana –> aikaa säästyy paljon enemmän itse asiaan eli lukemiseen.
Itse en valitettavasti kuulu tähän onnekkaaseen joukkoon, vaan asustelen tosiaan yksin ja joudun hoitamaan taloutenikin yksin, kuten olen tehnyt suurimman osan viimeisestä noin seitsemästä, kohta kahdeksasta, vuodesta. Maaliskuu on ollut siitä kiitollinen poikkeus, että muun elämän aikataulujen salliessa pystyin ottamaan pienen tauon omasta elämästäni ja palasin äidin ja isän hellään ja huolehtivaan huomaan. <3
Tauko on kuitenkin päättymässä ja paluu arkeen odottaa: järjettömät tiskivuoret (kun opiskelet kotona kaiket päivät, laitat ruokaa ja syöt kotona kaikki päivän pääruoat, tiskivuori on melkoinen) ja epätoivo niiden edessä.
Kokemuksesta tiedän, että kotiaskareet ovat minulle yksi suurimmista aikasyöpöistä, jonka jälkeen kestää hetken kasata itsensä opiskelua varten. Tässä tilanteessa ei vain yksinkertaisesti ole varaa minkäänlaisiin häiriötekijöihin. Kaikki vaiva on minimoitava, ja olenkin jo laatinut pääsykoetta edeltävälle kahdelle kuukaudelle taistelusuunnitelman. Yksi niistä liittyy aikataulujen ja niin sosiaalisten kuin työmenojenkin hallitsemiseen (jälkimmäisen rajoittamisessa saatan olla vähän huono, kun lupaudun lähes aina kaikkeen mitä ehdotetaan… Olen sentään vähän siinäkin yrittänyt skarpata!). Toinen liittyy ns. oman ajan hallintaan, ja erityisesti edellä mainittuun ruoanlaitto-/tiskiongelmaan.
Siispä, niin paljon kuin viherpiipertäjä minussa sitä haraakin vastaan:
Ruoanlaitto ja tiskit minimoidaan seuraavan kahden kuukauden ajan valmiiksi pakastetuilla annoksilla ja kertakäyttöruokailuvälineitä käyttämällä.
—
Kurkuma-kookos-limetinlehtisei lähdössä uunia kohden…
Tiedän, että monet opiskelijat elävät huolettomasti pakastealtaan eineksillä, ja olen tavallaan ollut siitä (lähinnä säästetystä ajasta) välillä kateellinenkin – mutta oma luonne ei anna vieläkään periksi ainakaan 100-prosenttiselle einesruokavaliolle.
Tämän viikon illat kuluvatkin iloisesti massiivisia ruoka-annoksia laitellessa ja pakasterasioita täytellessä. Tämä on minun versioni ”täydellisestä maailmanlopun meiningistä”.
Pakasterasiat saavat varmaankin säännöllisesti kavereiksi kyllä myös marjoja, tuoreita salaatteja ja hedelmiäkin. Kauppaostosten kriteereiksi nousee silti ultimaattinen vähätiskisyys!
Ylhäältä alas: 1. Kalacurrya ja pinaattia, 2. dhal-currya ja tulisesti maustettuja jauhelihapihvejä (kurkuma, currymausteseos, chili), 3. jauhelihapihvien pääraaka-aine: 100-prosenttinen luomunaudan jauheliha.
Yleensä pyrin arkielämässäni huomioimaan ekologisen kestävyyden myös ruoanlaitossa ja kodinhoidossa, mutta nyt alkaa olla ne ajat, jolloin minulta vaaditaan sataprosenttista panostusta. Siinä ei selittelyt paljon paina, jos tieten tahtoen luovutan etulyöntiaseman niille, jotka voivat keskittyä kotiaskareiden sijaan sataprosenttisesti pääsykokeisiin lukemiseen…
Oi ekojumalat ja luonnon tasapainon säilyttävä kaikkivaltias maailmankaikkeus, antakaa minulle anteeksi ekorikokseni ja nämä kaksi (muuten aivan liian lyhyttä) kuukautta!
—
Onko lukijoiden joukossa muita, jotka ovat joutuneet vastaavankaltaisiin elämäntilanteisiin? Miten te ne hoiditte? :)