Kaiken atleettisuuden perusta, osa 1 (Eli miksi salitreenaaminen on juttuni mun!)
Olen käynyt salilla enemmän tai vähemmän aktiivisesti reilun kuuden vuoden ajan, mutta useimmat minut tuntevat tuskin hyvällä tahdollakaan voisivat sanoa minua oikean punttimimmin näköiseksi.
Muutoksia viime vuosien varrelta: siltä näyttää, miten liikkuu ja syö.
Tämä johtunee siitä, että A) olen suurimman osan ajasta ollut kausittainen harjoittelija ja vaikka tekeminen on melkein ensimmäisistä vuosista lähtien ollut tavoitteellista (olen pyrkinyt ottamaan selvää mitä teen ja miksi) tuleekin kohta B): Harjoittelukausien väliin on mahtunut monia ns. nollausjaksoja (pisin on varmaankin ollut noin puoli vuotta, kun olen matkustellut yms.), jolloin yleensä laihdun tai muuten kuihdun takaisin entisiin mittoihin. Totuus on se, että olemme kaikkien elämäntapojemme summa. Lihas ei säily, jos ei sitä ruoki, ja salikauden ulkopuolella olen aika huono syömään. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. 😀
Ei minua ole kuitenkaan koskaan hirveästi haitannut se, etten näytä ns. oikealta punttimimmiltä. (Paitsi silloin kun treenaan isojen poikien salilla ja siellä katsellaan, että mikäs rääpäle se sieltä oikein tulee…) Voimaharjoittelun suurimmat hyödyt ovat nimittäin jossain ihan muualla kuin ulkoisessa olemuksessa!
Tärkeimpänä itse nostaisin esille jaksamisen yleisellä tasolla ja kun kunnon tekniikoilla treenaa, saavat myös keskivartalon lihakset hyvää vahvistusta ja suojaavat istumatyöläistä rappeuttavilta tukielinsairauksilta.
Lyhytkin treenikausi voi tuottaa näkyviä tuloksia.
Vuosien saatossa (niin vanhakin kun olen!) rakkaus voimaharjoittelua kohtaan on vain syventynyt. Mikään muu (esim. aerobiset jumpat tai lenkkeily, vaikka lenkkeilystäkin pidän) ei vaan anna yhtä pitkäkestoista ja laajavaikutteista tyydytystä kuin mitä salitreeni antaa. Minusta on aivan mahtavaa tuntea se kehitys, joka seuraa määrätietoisesta salitreenistä. Tunnet itsesi joka kerta vain voimakkaammaksi ja voimakkaammaksi – kunnes tulee tietenkin jokin vaihe, joka nollaa kasvun… Lenkkeilyn jälkeen itsensä tuntee kuitenkin aina lähinnä nääntyneeksi.
—
Mutta voi voi, ajauduin taas jaarittelemaan!! Tämän piti olla vain INTRO tärkeämpään aiheeseen…
Halusin nostaa esille hienon urheiluun liittyvän podcast-sivuston, johon vähän aikaa sitten jäin koukkuun!
Tehdäänpä siitä sitten ihan oma juttunsa: Voimaharjoittelu lajiharjoittelun tukena. <– klikkaa tuonne! ;)