Hyvällä mielellä, pitkällä tiellä… sittenkin?

Tälle palstalle löydetään usein hakusanoilla ”pitkällä tiellä hyvällä mielellä” ja kaikin mahdollisin muinkin variaatioin… Usein hakusana-analyysissä toistuva lapsus huvittaa vähäsen, mutta ymmärrän toki kuinka sanaleikittelystä johtuen palstani nimi ei välttämättä ole mikään helpoiten muistettava. Ehkä nimi olisikin kuvaava myös tuolla sanajärjestyksellä! Välillä nimittäin käykin mielessä, että tiestä todella saattaa tulla rankan lisäksi myös pitkä.

Ajatus käy mielessä itse asiassa melkein joka päivä. Viimeksi tänään.

Opiskelualan ja uran vaihdosta silmällä pitäen aikaväli syksyllä tehdystä päätöksestä toukokuun pääsykokeeseen on pelottavan pieni. Menneitä valintakoekysymyksiä ja lukion oppimäärää kerratessani mietin usein, että tehtävä ei suinkaan ole mahdoton… mutta riittääkö aika sekä muistin herättelemiseen että laskutekniikan ja -nopeuden harjaannuttamiseen? Vaikka tavoite on edelleen pärjätä jo tämän kevään valintakokeessa, valmistaudun henkisesti kaikkeen. Myös siihen, että pänttäys jatkuu syksyllä ja seuraavana keväänä käyn valmennuskurssin uudestaan. Kurssitakuu on joka tapauksessa jo maksettu.

Mihinkään minulla ei sinänsä ole kiire. Ammatti ja yliopistotutkinto löytyy ennestään ja elämä rullailee ’ihan ok’ eteenpäin muutenkin, mutta en silti haluaisi lopun elämääni jatkaa tätäkään menoa, vahvimmat kiinnostuksen kohteetkin kun ovat osoittautuneet aivan toisiksi kuin mihin kirjoitus-/käännöstöissä käytännössä pääsisi käsiksi. (Paitsi jos ryhtyisi sellaiseksi vapaaksi kierteleväksi toimittajaksi ja pääsisi toimittamaan juttuja National Geographiciin! Sattuisiko kenelläkään olemaan kontakteja? ;))

Kuntoprojektikin on saanut hyvin mielenkiintoisia käänteitä, mihin tämän jutun kuvituskin osittain liittyy laastaroiduin kyynärtaipein (jne.). Palaan asiaan, jos ja kun tiedän asiasta enemmän. Viimeisimmän BioSignature-mittauksen tulokset, pidemmän aikavälin terveystilanne ja valmentajan kanssa juttelu saivat minut kääntymään maanantaina lääkärin puoleen.

Myös viime viikon salitekniikoiden läpikäyminen Samin kanssa toi hetkeksi ryppyjä otsalle, kun jalkalihaksistoni heikkoudet ja horjuva jalkatekniikkani syynättiin tarkasti läpi. Diagnooseja tuli sieltäkin vaikka minkälainen litania ja lopuksi kehotus hankkiutua erikoispätevälle urheiluhierojalle… 

Hyvä puoli sekä lääkärikäynnissä että alaraajaproblematiikkani esille nousussa on se, että nyt palataan taas aivan terveyden ja hyvinvoinnin juurille.

Nimittäin arkielämää sinänsä häiritsemättömät epäilyt terveydentilasta ovat vaivanneet ennenkin. (Miksi muuten kuvittelette minun kokeilevan kaikenlaisia maidottomia ja viljattomia ruokavalioita, huvikseniko?) Mitä nyt näköjään ongelmat vahvistuvat näkyviksi vasta, kun nostan fyysisen rasituksen määrää. Nyt siis tarkistetaan tilanne ja varmistetaan, että perusta on kunnossa.

Myös jalkaongelmat matalista jalkaholveista vaivaisenluihin ovat kiusanneet pienestä saakka ja levinneet sitten jopa yleiseen epävarmuuteen alaraajojen liikeradoista. (Kun tuntuu siltä, ettei mikään mikä tuntuu luontevalta sitten minun tapauksessani ole sittenkään lainkaan luonnollista tai hyväksi. ;)) Joten hyvä vaan, jos vihdoin aikuisiällä saan näihinkin ongelmiin ratkaisut! 

—

Muutoin elämä ja pääsykokeisiin lukeminen jatkuu mallillaan. Kohta vaan täytyy kiristää tahtia entisestään, ja se taas tarkoittaa muutamia erityisjärjestelyjä kodinhoidon ja sosiaalisenkin elämän suhteen… Pääasiassa siihen liittyvätkin sitten loppuviikon postit!

—

P.S. Uusi foamrollerini saapui tänään kuriirilla! Merkki on Lonsdale ja pituutta putkella 90 cm. Tilasin halvemmalla ulkomailta. Vinkin sain juuri oikeaan aikaan From Fatness to Fitness -blogista. Siinäpä vinkki teille muille putkirullan hankkimista harkitseville! ;)