Hyviä uutisia, huonoja uutisia!

Terve! Minä olen se tyttö, joka hississä yksinään ollessaan tykkää irvistellä peilikuvalle… ja joskus muutenkin. 

Tässä pääsykokeiden lähestyessä minulla on aika moniakin hyviä uutisia/huonoja uutisia-pariskuntia. Päällimmäiset huonot uutiset ovat valitettavasti se, että vaikka juttua riittäisi analysoitavaksi kilometrikaupalla niin pääsykokeisiin lukemisesta kuin erilaisista fyysisen olotilan kartoituksistakin, ei vaan aika yksinkertaisesti riitä, jos meinaan jotain tässä seuraavan 1,5 kk:n aikana priorisoida. Hyvät uutiset ovat, että elämä pitkä, pääsykokeisiin lukemiset ehkä yksi, kaksi, kolme, …, kertaa elämän aikana! 😉

Siis palstan pito ei pääty, vaikka nyt vähän kiirettä pitääkin. Varastoon on kyllä kertymässä aika paljon raportoitavaa ja muuten vaan jaettavaa. Dokumentaatiota tapahtuu myös ihan henkilökohtaisiin arkistoihinkin.

Seuraavat kuvat paljastavat vähän miten ”hyvien ja huonojen uutisten” teema liittyy treenipuoleen. Pääsen vihdoin (toivottavasti!) kunnon ammattilaisen ohjeiden avulla hoitamaan littanista jalkapohjista ja mahdollisesti muista jalan rakennevioista johtuvia tekniikkavirheitä pois. Perustat ennen kaikkea kuntoon, mutta jossain vaiheessa toivottavasti ehditään takaisin myös ihan oikeasti rasittavaan jalkatreeniin. Tällä hetkellä se kyllä (edellä mainituista syistä) oikeasti alkaa olla ihan ehtimisestäkin kiinni…

Joten pikaisten morjenstelujen jälkeen, tsau, ensi kertaan!

—

Illat täyttyvät niin isompien lihasryhmien kuin jalkapohjan lihaksienkin rullailusta:

Ja sitten vähän jumpataan jalanpohjan lihaksia:

Sitten…

Onko tämä normaalia enää? En tiedä, mutta korjatullakin asennolla kyykätessä sattuu  toisessa jalassa sellaisiin jänteisiin, joissa ei kai pitäisi tuntua ihan niin ilkeältä.

No, joka tapauksessa, ilon kautta! ;) (ja ehkä muutamien oikomishoitojen…)